Puoluekokous 2012

Nuorsosialidemokraatit NUS ry:n aloitteet SDP:n puoluekokoukselle 2012 on hyväksytty syyskokouksessa 28.11.2011.

***

Palkansaajatoiminta puoluekokouskauden kärkihankkeeksi

Ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen menestys on nojannut keskeiselle tavalla toisiinsa koko Suomen työväenliikkeen historian ajan. Näin on olettavasti myös tulevaisuudessa.

Viimeaikainen poliittisten voimasuhteiden muutos haastaa kuitenkin sosialidemokraatteja vahvistamaan asemaansa palkansaajapuolueena. Nämä tarpeet koskevat yhtälailla niin työntekijä- kuin toimihenkilökenttää.

Työntekijäpuolella huolena on heikentynyt puoluekannatus ja aiemmin vahvan sosialidemokraattien ay-toiminnan järjestöllisen iskukyvyn rapautuminen. Toimihenkilöryhmien yleistä merkitystä palkansaajaliikkeessä nostavat työelämän muutostrendit. Sosialidemokraattien toiminta toimihenkilökentässä on kuitenkin hajanaista, eikä tätä asiaa ole kyetty muuttamaan puolueen kesken jääneen ns. toimihenkilöprojektin kautta.  

Sosialidemokraattisen palkansaajaliikkeen vahvistaminen työntekijä- ja toimihenkilökentässä vaatii osittain samoja, mutta osittain myös toisistaan eriäviä toimenpiteitä. Näihin tarttumista ei pidä kuitenkaan nähdä toisilleen vastakkaisena toimintana, vaan yhteisenä työnä SDP:n palkansaajapuolueen aseman vahvistamiseksi.

Esimerkkejä onnistuneesta strategisesta toiminnasta sosialidemokraattisten puolueiden aseman elvyttämisestä ammattiyhdistysliikkeen jäsenten piirissä löytyy läheltä. Muun muassa Norjassa on toteutettu hankkeita, joilla aiemmin heikentynyt kannatus työntekijäliittojen jäsenten keskuudessa on saatu nostettua täysin uudelle tasolle.

Nuorsosialidemokraatit Nus ry. esittää SDP:n puoluekokoukselle, että

SDP toimii entistä määrätietoisemmin ammattiyhdistysliikkeen jäsenten aktivoimiseksi niin sosialidemokraattiseen järjestötoimintaan kuin puolueen äänestäjiksi. Puolue kirkastaa profiiliaan palkansaajapuolueena ja nostaa ay-toiminnan vahvistamisen yhdeksi puoluekokouskauden kärkihankkeista.

*** 

Suomessa on siirryttävä laaja-alaista tasa-arvotyötä tukevaan puoluerahoitukseen

Sosialidemokraattinen liike on ollut globaalin tasa-arvotyön edelläkävijä. Sosialidemokratialla on vuosien saatossa ollut merkittävä rooli niin naisten ja miesten tasa-arvo-ongelmien politisoimisessa sekä ratkaisemisessa, kuin muun tasa-arvotyön tukemisessa muun muassa erilaisten vähemmistöjen aseman vahvistamiseksi.

Nykyisin puoluerahoituksesta tietty prosentti menee puolueiden naisliittojen työn tukemiseen. Osuutta on perusteltu naisliittojen tekemällä tasa-arvotyöllä. Hallitusneuvotteluissa 2011 sovittiin, että puoluetuesta kohdennetaan 10 prosenttia naisliittojen työhön entisen 12 prosentin sijaan.

Sosialidemokratia edistyksellisenä tasa-arvoliikkeenä näkee tasa-arvotyön laajempana kuin pelkästään naisliittojen tekemänä työnä. Viime vuosina myös yhteiskunnallinen keskustelu miesten kohtaamista sukupuolittuneen yhteiskunnan ongelmista on kanavoitunut entistä voimakkaammin tasa-arvokeskusteluna ja miehet ovat järjestäytyneet omiksi tasa-arvoryhmikseen. Lisäksi laaja-alainen joukko muita tasa-arvokysymyksiä kaipaa puolueilta erityishuomiota ja myös niihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi tehtävään työhön kohdennettuja taloudellisia voimavaroja.

Puolueiden tasa-arvotyötä tulee entisestään vahvistaa ja nähdä se nykyistä laajemmin. Siksi puoluerahoituksen 10%:ia tulee jatkossa kohdentaa puolueiden yleisen tasa-arvotyön tukemiseen sekä nähdä feminismi laajempana sukupuolittuneen yhteiskunnan purkamiseen tähtäävänä tavoitteena.

Nuorsosialidemokraatit NUS ry. esittää SDP:n puoluekokoukselle, että

Suomessa on siirryttävä sukupuolineutraaliin puoluerahoitukseen siten, että puoluetuesta naistoimintaan kohdennettava 10 prosenttia on jatkossa kohdennettava puolueiden yleiseen tasa-arvotyöhön.

***  

Jäsenistön poliittinen osallistaminen osaksi puolueen jäsenetuja

Sosialidemokraattinen puolue on pyrkinyt viime vuosina kehittämään jäsenelle suunnattuja palveluita ja osallistumisen mahdollisuuksia. Tavoitteena on ollut, että puolueen jäsenyys ja jäsenmaksun maksaminen tuovat jotain lisäarvoa jäsenelle verrattuna ei-jäseneen/kannattajaan.

Jäsenetujen kehittämisestä huolimatta osallistumisen mahdollisuuksia ei ole pystytty viemään sellaiselle tasolle, jossa jokainen jäsen voisi kokea aidosti vaikuttavansa politiikkaan. Erityisesti ”kevyt”-jäsenyyden ja vaikuttamisen elementit puuttuvat etupaletista. Puolueella pitää olla muitakin vaikuttamiskanavia, kuin puoluekokousaloitteiden tekeminen, aloitteiden tekeminen puoluehallitukselle jatkuvan aloiteoikeuden kautta, sekä ehdolle lähteminen puoluekokousedustajaksi tai kunnallisvaaleihin.

Puolueella on käytössään ulkopuolisten tekemiä tutkimuksia SDP:n kannattajien arvoista ja mielipiteistä eri asiakysymyksiin. Kuitenkaan laajaa koko jäsenistöä koskevaa jäsenkyselyä ei ole tehty vuosiin, eikä tällaista aineistoa ole puoluejohdon käytettävissä. Teknologian kehittymisen myötä jäsenten osallistaminen poliittiseen päätöksentekoon on helpottunut ja jäsenten mielipiteen kysyminen eri asiakysymyksiin ja järjestöllisen kehittämisen kysymyksiin on myös kustannuksiltaan edullista.

Nuorsosialidemokraatit Nus ry. esittää SDP:n puoluekokoukselle, että

Puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen järjestämään vuosittain sähköisen jäsenkyselyn, jossa jäsenistöltä kysytään heidän näkemyksiään ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä sekä järjestötoiminnan kehittämisestä. Samalla puoluehallitus velvoitetaan selvittämään yhdessä puolueen eduskuntaryhmän kanssa, millä keinoin parlamentaarista päätöksentekoa voisi puolueen jäsenenä seurata/kommentoida niin, että jäsenistölle syntyy aitoa lisäarvoa jäsenyydestään.

*** 

Kalastuskortti kännykällä

Kalastus ja onkiminen ovat olleet useaan otteeseen kiistakapulana eduskunnassa. Oikeistopuolueiden edustajille sekä kalastusoikeuksia hallitseville maanomistajapiireille ei ole ollut helppoa tunnustaa, että onkiminen ja pilkkiminen olisivat meille kaikille jokamiehenoikeuksia.  Syksyllä vuonna 1996 hyväksyttiin läänikohtaista viehemaksujärjestelmää koskeva kalastuslain muutos kansanedustaja Kari Rajamäen lakialoitteen pohjalta. Aloitteeseen oli sisällytetty myös onkijoiden ja pilkkijöiden vapauttaminen kalastuksenhoitomaksusta. Tämä oli onki- ja pilkkijäpiireille suuri läpimurto, josta myös tavalliset mökkiläiset antoivat runsaasti kiitosta.

Kalastuslakiin ollaan tekemässä kokonaisuudistusta ja jälleen maanomistajapiirit ovat vaivihkaa ujuttamassa omia näkemyksiään lainsäädäntöön. SDP:n rooli tavallisten suomalaisten virkistysoikeuksien puolustajana on erittäin ajankohtainen ja toivottavaa on, että puolue ja sen edusmiehet ovat jälleen hereillä.

Pilkkimisen ja onkimisen lisäksi monet harrastavat kalastusta myös muilla välineillä. Tämä on luvanvaraista toimintaa, joka edellyttää valtion kalastuksenhoitomaksun lisäksi lupaa ”kalastusveden haltijalta”. Vaikka vesi on yhtenäistä aluetta, on lupa kalastamiseen esim. uistimella pirstottu sen mukaan, kuka katsotaan vesialueen haltijaksi. On olemassa jopa alueita, joissa on kalastaminen on kielletty (tai lupia ei myydä) muilta kuin niiltä maanomistajilta, joiden maita on kyseisen vesistön ympärillä.

Vielä pirstalaisempaa on lupien myyntikäytäntö. Nyt yhdellä uistimella kalastaminen on sallittu (valtion kalastuskortin lisäksi) ns. läänikohtaisella vieheluvalla. Useamman luvan saamiseksi on aina selvitettävä, onko lupia ylipäänsä vesistöön saatavissa ja kenen tuvasta/kioskista niitä voi hankkia, jos ylipäänsä voi hankkia. Kahden luvan käytäntö on muutenkin hankalaa ja vaikeaselkoista. Etenkin tavallisen mökkikansalaisen onkin vaikea ymmärtää monien kalastuslupien hankintaa.

Järkevää olisi luoda Suomeen kalastuslupajärjestelmä, joka mahdollistaa kalastusluvan hankkimisen koko maahan yhdellä maksulla. Lupa voisi olla esim. kalastusyksikkökohtainen eli kahta vedessä olevaa virveliä kohden tulisi olla kaksi lupaa. Sama koskisi verkkoja ja muita kalastusvälineitä pl. ammattikäyttöön tarkoitetut troolit ja paunetit tms. Tämän lisäksi luvan myynti on syytä järjestää kiinteiden pisteiden lisäksi mobiilisti, jolloin luvat on helposti saatavilla. Ja luvan voisi hankkia vaikka vain viikoksi, kuukaudeksi tai puoleksi vuodeksi. Tämä olisi iso harppaus kohti laajempia suomalaisten kalastusoikeuksia. Kalavesien ”haltijoille” olisi varmaankin syytä korvata samaan tapaan kuin nyt viehelupamaksuista korvataan ”kalasalueeseen kohdistuva rasitus.”

Lupakäytännön yksikertaistaminen olisi monelle satunnaisesti tai vähän enemmän ja eri puolilla maata kalastavalle sekä tavalliselle mökkiläiselle todellinen helpotus. Tämä on pieni asia politiikalle, mutta suuri asia suomalaisille ja se olisi vaan järkevää.

Nuorsosialidemokraatit NUS ry esittää SDP:n puoluekokoukselle, että

Sosialidemokraattinen puolue jatkaa edelleen määrätietoisesti toimintaa tavallisten suomalaisten kalastusoikeuksien puolustajana sekä kehittäjänä aloitteessa esitetyllä tavalla.

*** 

Luonnonlohen ja -taimenen kantoihin tehoelvytys

Suomalaiset taimenen ja luonnonjokilohien kutevat lohikannat ja siten syntyvät poikaskannat ovat keskustavetoisen kalastuspolitiikan johdosta päässeet varsin huonoon kuntoon. Syynä pidetään mereltä kutujokeen vaeltavien lohiemojen varsin varhaista pyynnin aloittamista, eteläisellä Itämerellä tapahtuvaa varsin rajoittamatonta ajosiimapyyntiä sekä osittain salakalastusta.

Merialueille istutetut poikaset eivät ole luonnonvalinnan puuttumisen vuoksi  siellä pärjänneet. Ylipäätään laitosviljely on vain tehotonta tekohengitystä, joka johtaa geneettisen perimän heikkenemiseen niin lohen kuin taimenen osalta ja pahimmillaan näiden yksiöiden sekoittumiseen luonnonkantoihin.

Ongelmana on luonnonlohien ja -taimenten luonnonpoikasten liikakalastus merialueilla. Kansallinen näkökanta EU:n kalastuspolitiikkaan on ollut aivan liian lepsu. Toisaalta kyse on ollut rannikon ammattikalastajien oikeuksista omaan elinkeinoonsa, mutta toisaalta asiassa on poljettu pohjoisen lohijokien kalastuksesta elävien matkailuyrittäjien oikeuksia. Suurinpana kärsijänä on kuitenkin pian tällä menolla sukupuuttoon kuolevat luonnonvaraiset lohet. Luonnontaimenen luonnollista kehitystä ovat haitanneet myös erityisesti metsäojitukset, padot sekä metsätalouden aiheuttamat nopeat ylä- ja alavirtaamat kutualueilla. Toinen iso este on ollut vesivoiman rakentaminen ja luonnontilaisten vesistöjen vanhakantainen valjastaminen energiapolitiikan käyttöön.

Luonnonlohi- ja taimenkantojen nousumahdollisuuksia on parannettava, esimerkiksi rakentamalla kunnollisia kalaportaita ja kalateitä ja kunnostamalla jokia. Näistä pitäisi tehdä määrätietoiset tavoitepäätökset sekä selkeät toteutussuunnitelmat. Vesivoimaa tuottavien yhtiöiden suhtautumista kalatieajatteluun on tehtävä suopeammaksi luomalla yhteiskunnan taholta porkkanoita, joiden avulla vesivoimayhtiöt voisivat tehdä paljon itse rakentamiensa esteiden ylittämiseksi. Tällainen porkkana voisi olla esimerkiksi tulevan windfall -veropäätökseen liitettävä vähennysoikeus, jonka vesivoimayhtiö saisi esimerkiksi kaikista kalaporras- ja kalatiehankkeiden rakentamisesta, energiatuotannossa olevien jokivesistöjen kunnostus- ja ennallistamistoimista sekä vanhojen vesivoimayksiköiden purkamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Lisäksi olisi luotava korvausmenetelmä Suomen kapenevalle ammattikalastajakunnalle, jotta luonnonlohen emokalojen nousu voitaisiin turvata viimeisiin vapaisiin kotijokiin. Pyyntiaikoja on tuntuvasti kalojen nousuaikaan rajoitettava ja turvattava tällä tavoin kalojen luonnollinen lisääntymismahdollisuus jokialueilla.

Huomioitavaa on myös, että kalastusasioita valtionhallinnossa hoitaa maa- ja metsätalousministeriö, joka lähestyy kalastusta ja kalakantojen selkeästi elinkeinotoiminnan sekä vesienomistajien näkökulmasta. Luonnonsuojelulliset näkökulmat jäävät toistuvasti taka-alalle. Tulevaisuuden kalakantojen runsaudesta ja kalastusmahdollisuuksista on huolehdittava. Siksi jo tänään on tehtävä päätöksiä ja töitä huomisen kalansaaliin varmistamiseksi.

Nuorsosialidemokraatit NUS ry. esittää SDP:n puoluekokoukselle, että

Sosialidemokraattinen puolue ryhtyy toimiin ja tekee aloitteita, joilla luonnonlohen ja taimenen elvytykseen saadaan suojeluohjelma. Tulevaan windfall –verojärjestelmään luodaan vesivoimayhtiöille vähennysporkkana, joka vie  kansallista kalatiestrategiaa eteenpäin. Kalastusasioiden siirto maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön toteutetaan tuomaan tehokkaampi näkökulma kalakantojen suojeluun.  Ammattikalastajille luodaan selkeä korvausjärjestelmä uusista luonnonlohen suojeluun liittyvien päätösten haittojen korvaamiseksi.

***

Suomelle teollisuuspoliittinen ohjelma luomaan uutta kasvua ja työpaikkoja

Useat korkean teknologian ja osaamisen maat ovat luopuneet länsimaissa yleisestä ajattelusta, että valtiolla olisi vain reaktiivisia kasvun edellytyksiä tukevia tehtäviä (kuten koulutuksen järjestäminen ja infrastruktuuri). Näissä maissa valtioinstituutiot (mm. Etelä-Korea, Tanska, Saksa) ovat lähteneet voimakkaasti tukemaan kasvualojen yrityksiä, mm. luomalla lainsäädännöllä kotimarkkinoille kysyntää uusille innovaatioille. Useissa näistä maista on toteutuksessa valtion omia teollisuuspoliittisia kasvuohjelmia yli parlamentaaristen vaalikausien.

Yksi suurimmista kasvualoista on ympäristöteknologia, johon useat valtiollisetkin toimijat panostavat parhaimmillaan miljardeja vuodessa. Markkinoiden globaali volyymi on 1500 miljardia ja markkinoiden arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Väkirikkaiden kehitysmaiden elintason noustessa ja niiden kaupungistuessa ympäristöteknologisesta osaamisesta tulee entistä kysytympää.

Suomen näytöt ympäristöteknologiassa ovat edelleen heiveröiset. Yhtenä syynä on se, ettei valtiovallalla ole ollut tarpeeksi pontevia toimia ympäristöteknologian käyttöönoton suosimisessa Suomessa. Sisämarkkinoiden puuttuminen aiheuttaa sen, ettei Suomesta nouse ympäristöteknologian kasvuyrityksiä maailmanmarkkinoille, vaikka muuten suomalaisilla yrityksillä olisikin kaikki menestyksen edellytykset kasassa.

Nuorsosialidemokraatit Nus ry. esittää SDP:n puoluekokoukselle, että

Puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen aloittamaan vuoropuhelun muiden puolueiden kanssa yli vaalikausien ulottuvasta teollisuuspoliittisesta ohjelmasta Suomelle, jonka ensisijaisena tehtävänä on luoda maahan vahva ympäristöteknologian osaamisen ja tuotannon teollisuusklusteri. Nykyisen hallitusohjelman toimenpiteiden lisäksi puoluehallitus on velvoitettu edistämään uutta ajattelua valtion roolista proaktiivisena toimijana, siemenrahoittajana ja omistajana markkinoilla niin, että Suomeen luodaan työpaikkoja valtiovallan aktiivisen elinkeinopoliittisen toiminnan tuloksena.