Rakkaudesta ihmiseen, sosialidemokratia

Keskiviikko 26.5.2010 klo 8:16 - Reijo Paananen

”Sosialidemokratian päämääränä on vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden oikeudenmukainen yhteiskunta. Siinä jokainen toimii kykyjensä mukaan oman ja yhteisen hyvinvoinnin puolesta. Ympäristöstä ja jokaisesta ihmisestä pidetään huolta. Oikeudenmukaisuus syntyy oikeuksien ja vastuun tasapainosta. Se toteutuu vapauden yhteiskunnassa, jossa vallitsee demokratia ja solidaarisuus, yhteisvastuu. Sosialidemokratian ihanteet ja tavoitteet ovat nähtävissä olevia mahdollisuuksia korkeammat. Unelmat, tahto ja poliittinen toiminta muuttavat todellisuutta ihanteitamme kohti.”

Näin kiteytti Turun puoluekokous vuonna 1999 sosialidemokratian periaatteet. Vaikka nykyisen maailmanmenon nopeuden sanotaan auttamattomasti syrjäyttäneen periaateohjelmat, uskallan potkia tutkainta vastaan ja pitää määritelmää onnistuneena vielä tänäänkin. Ja myös toimin unelmamme toteuttamiseksi.

Aina on vaihtoehto

Olemme viime vuosiin asti rakentaneet yhteiskuntaamme melkoisen yksituumaisuuden vallitessa. Vaikka poliittisten liikkeiden välillä on aina ollut selkeät ideologiset erot, on kansakunnan suuri tarina kulkenut samaan suuntaan. Ja tuon tarinan juonen on kirjoittanut sosialidemokratia.

Olemme olleet uudistajana keskiössä. Esimerkiksi maksuton ja tasavertaiset mahdollisuudet antava koulutus, työelämän perusoikeuksien arvostaminen ja koko maan kattavat laadukkaat julkiset palvelut ovat saavutuksia, jotka on rakennettu demareiden johdolla. Näiden yhteisten saavutusten perustuksia ollaan nyt romuttamassa markkinatalousliberalismin oppien mukaisesti mm. tehokkuuteen ja kansainväliseen kilpailukykyyn vedoten.

Oma ongelmamme on, että olemme keskittyneet puolustamaan järjestelmiä, emmekä ole onnistuneet suomentamaan, miksi ne ovat olemassa. Puhumme useammin rakenteista kuin siitä, mikä merkitys niillä on ihmiselle. Tai mitä seuraa siitä, jos näitä mahdollisuuksia ei ole, ja kukin aidosti joutuu vaikkapa neuvottelemaan työsuhteensa ehdot alusta alkaen. Olemme hiljaisesti hyväksyneet väitteen, että suurten tarinoiden ja aatteiden aika on ohi, minkä seurauksena politiikka on muuttunut kauppakeskukseksi, jossa ihmiset kiertelevät hypistelemässä tarjolla olevia aatteita ja poimimassa niistä erikoistarjouksessa olevia herkkupaloja.

Keskeistä on palauttaa luottamus siihen, että osallistumalla voi vaikuttaa ja tehdä muutoksen. Demarius ei ole vain mediassa edistettävä brändi, vaan ihmisten tahtoa ja työtä. Puoluetoimiston ja muiden liikkeeseen palkattujen työtä on kehitettävä niin, että se tukee puolueosastoissa ja kunnallisjärjestöissä toimivien aktiivien jaksamista ja vahvistaa heidän osaamistaan. Puheenjohtajapäivät ovat askel oikeaan suuntaan ja niitä pitää kehittää entisestään foorumiksi, jossa luodataan tulevaa ja vaihdetaan kokemuksia onnistuneista toiminnoista. Kampanjasuunnittelussa piirien ääntä on kuultava huomattavasti aiemmin, jotta varmistutaan yhteisistä askelmerkeistä.

Sosialidemokratia - vapauden ja tasa-arvon liike

Eurooppalaisen yhteistyön tiivistämisen tavoitteena oli uuden sodan estäminen. Sen lisäksi haluttiin jakaa hiilen ja teräksen tuomaa hyvinvointia niin, että kansalaisilla on leipää, säällinen katto päänsä päällä ja mahdollisuus myös itse vaurastua. Näin luotiin tasa-arvoa ja vapautettiin ihmiset muuhunkin kuin työssä raatamiseen.

Tämä perusperiaate on saanut väistyä markkinatotuuden tieltä. Yhä epämääräisemmät työn teettämisen muodot, yksipuolisesti tuotannon sanelemat joustot, palkkatyön ja yrittäjyyden (tai itsensä työllistämisen) hämärtyvä raja ja sopimustoiminnan hajauttamisen myötä epätasa-arvoistuvat neuvottelusuhteet ovat omiaan luomaan epävarmuutta ja jopa pahoinvointia. Räikeimpänä esimerkkinä tästä on jatkuvasti kasvava syrjäytyvien nuorten joukko.

Yhteiskunnan elämänrytmin muuttuessa ymmärrän hyvin, että yhä useammalla alalla työviikko on muutakin kuin maanantaista perjantaihin ja että kysynnän vaihteluihin on sopeuduttava. Joustot vaativat kuitenkin rinnalleen turvaa ja sosialidemokratian on syytä palata tässä vahvemmin juurilleen. Meidän on nykyistä selkeämmin sanottava, että ihminen on isäntä ja markkinat renki.

Kansainvälisenä liikkeenä ja keskinäisestä solidaarisuudesta itsekin ammentaneina me voimme nyt vuorostamme ilolla kantaa vastuuta muista. Naisten aseman parantaminen, koulutuksen mahdollistaminen ja järjestäytymisen edistäminen ovat tehokkaita keinoja luoda pysyvää kehitystä. Nykyajan solidaarisuutta on myös se, että vaadimme ihmisarvon noudattamista maissa, joiden kanssa EU tekee kauppasopimuksia. Jos suljemme silmät esimerkiksi Kolumbiassa arkipäiväisiltä ammattiyhdistysaktiivien murhilta, arvotamme halvan kahvin ja hedelmät ihmishenkeä tärkeämmiksi.

Yhteisöllisyys haastaa itsekkyyden

Sosialidemokraateilla on yhteinen visio, unelma tulevaisuudesta, joka päivitetään taas Joensuussa. Heti sen jälkeen meidän on toimittava kansalaisten keskuudessa ja heidän kanssaan, jotta saamme palautettua myös menettämiemme kannattajien luottamuksen.

Jatkuvuus ja liike vaativat tuekseen organisaation, jossa osallisuus ja yhteisö tuovat kyvyn viedä asioita eteenpäin. Koska menestyksemme perustuu vapaaehtoisuuteen, täytyy jokaisella toimijalla olla motiivi toimia yhdessä muiden kanssa, eikä vain edistää omaa etuaan.

Avainsanoja toimintamme kehittämisessä ovat avoimuus, iloisuus ja terve ylpeys. Toverin nilkkaan potkiminen ei tuota yhteistä menestystä, vaan on omiaan karkottamaan ihmisiä, jotka olisivat valmiita edistämään tavoitteitamme. Tämän tulee näkyä myös vaaleissa lisääntyvänä ehdokkaiden ja tukiryhmien yhteistyönä. Valinnan tekee aina äänestäjä, jolloin meidän on tarjottava kerralla useampi hyvä vaihtoehto, josta kukin voi valita mieluisimman.

Keskeistä on nähdä se lisäarvo, jota tuovat myös sellaiset toimijat, jotka eivät halua sitoutua organisaatioon vaan pikemminkin aatteeseen – joko elämänmittaisena tai vaikkapa viikon kestoisena projektina. Heidän panoksensa ei heikennä kunnallisjärjestöissä ja puolueosastoissa toimivien arvoa, vaan tuo usein uusia näkökulmia ja terveitä kysymyksiä. Meille tekee hyvää myös joutua vastaamaan vilpittömään kysymykseen, miksi tämä tehdään näin?

Edelläkirjoittamani allekirjoitan John Lennonia mukaillen: Voit kutsua minua unelmoijaksi, mutten ole yksin. Tule sinäkin mukaan, tehdään maailmasta yhdessä hyvä paikka elää. Meillä on vaihtoehto.

Perustuslaki parlamentarisoitiin jo vuonna 2000

Keskiviikko 7.4.2010 klo 11:58 - Katri Söder

Presidentin valtaoikeudet ovat puhuttaneet pitkin vuotta, kun Taxellin komitea on pohtinut perustuslain uudistamista. SDP:n kanta on ollut, että presidentin ulkopoliittisia valtaoikeuksia ei tulisi enää karsia. Tästä syystä demareita on syytetty takinkääntäjiksi. Jarmo Virmavirta kirjoitti Uudessa Suomessa (12.12.2008), että Tarja Halonen puolustaa presidentin valtaoikeuksia, vaikka se on sosiaalidemokraattien alkuperäistä parlamentarismia vahvistavaa kantaa vastaan. Hänen mielestään sosiaalidemokraattien linjauksia ajaa nykyisin sosiaalidemokraattejakin vahvemmin Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen.

Tämän ja muutaman muun samansuuntaisen jutun jälkeen innostuin tekemään aiheesta kandidaatin tutkielman. Johtopäätös on, että SDP on saanut haluamansa parlamentaarisen perustuslain jo vuonna 2000, kun perustuslakia edellisen kerran muutettiin. Sosiaalidemokraatit olivat ennen vuotta 1999 linjanneet vuosien varrella valtiosääntöseminaarien ja työryhmien avulla, miten presidentin valtaoikeuksia tulisi rajoittaa. Kun perustuslakia sitten ryhdyttiin uudistamaan, SDP oli pääministeripuolue ja ajoi Paavo Lipposen johdolla oman kantansa perustuslakiin.

Uudistus vähensi presidentin valtaa hallituksen muodostamisessa. Vuoden 2000 perustuslain mukaan eduskunta valitsee pääministerin, ja presidentti muodollisesti nimittää muut ministerit pääministerin esityksestä, joka pohjautuu puolueiden neuvotteluihin. Presidentti menetti myös oikeuden muuttaa hallituksen lakiesityksiä. Hänellä ei myöskään ole enää oikeutta jättää vahvistamatta eduskunnan hyväksymää lakia. Jos presidentti ei allekirjoita lakia, se palautuu eduskunnalle, joka voi vahvistaa sen muuttamattomana. Tällöin laki tulee voimaan, vaikka presidentti ei ole sitä allekirjoittanut. Lisäksi perustuslaki tuo valtioneuvoston mukaan ulkopolitiikan päätöksentekoon. Perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Hallituksen esitystä uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998) käsiteltiin eduskunnassa ensimmäisen kerran 2.2.1999. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron käytti Johannes Koskinen. Hänen mukaansa sosiaalidemokraatit ovat vuodesta 1906 saakka olleet viemässä kansanvaltaa eteenpäin. Koskinen totesi, että perustuslaki 2000-hanke toteuttaa lähes täysin sosiaalidemokraattien visiot kansanvaltaisesta valtiosäännöstä.

Koskinen sanoi puheessaan, että vuoden 2000 jälkeenkin presidentille jää merkittäviä valtaoikeuksia. Näistä hän mainitsi mm. puolustusvoimien ylipäällikkyyden sekä sen, että tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Lisäksi hän vahvistaa lait ja päättää merkittävistä nimityksistä, ja hänellä on valta vaikuttaa hallituksen päätösten sisältöön. Yksinvaltius oli Koskisen mukaan kuitenkin nyt poistumassa, kun ulkopolitiikan johtamiseen vaaditaan jatkossa yhteistyötä.

Koskinen vaikutti tyytyväiseltä tähän ratkaisuun. Hän koki, että parlamentarismi ja kansanvalta ovat hallituksen esityksen myötä vahvistumassa, vaikka presidentille jää vielä merkittäviäkin valtaoikeuksia. Sisäpolitiikan osalta Koskinen kuitenkin totesi, että lainsäädäntö- ja budjettivallan tulee kuulua parlamentille. Hänen mukaansa uusi perustuslaki rajoittaakin presidentin valtaa näiltä osin. Myös hallituksen muodostamisessa oltiin Koskisen mukaan matkalla kohti eduskuntavetoisempaa mallia.

Kun perustuslakiuudistusta käsiteltiin uudelleen vaalien jälkeen kesäkuussa 1999, Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoron käytti Riitta Prusti. Hän totesi puheessaan, että Suomi on uuden perustuslain voimaan tultua parlamentaarisesti hallittu maa. Sosiaalidemokraatit kokivat siis saaneensa tahtonsa parlamentarismin vahvistamisessa läpi kun vuoden 2000 perustuslaki hyväksyttiin. SDP ei siis ole hylännyt parlamentarismia, vaan saavuttanut sen, eikä uusien suurien muutosten aika ole nyt, kun perustuslaki on ollut voimassa vasta kymmenen vuotta, ja vasta yhden presidentin aikana.

Mitähän tapahtui lokakuun lopussa?

Perjantai 1.1.2010 klo 13:47 - Ismo Kainulainen

Kokoomuskollit presidentin kimpussa

Keskiviikko 9.12.2009 klo 13:53 - Ismo Kainulainen, puheenjohtaja NUS ry

Suomessa on kansalaisten valitsema presidentti, jolle on perustuslain mukaan suotu myös valtuuksia hoitaa kansakunnan asioita. Presidentin vaalit ovat ylivoimaisesti kansalaisia eniten liikkeelle saava vaali. Suomalaiset haluavat olla itse valtisemassa presidenttiä ja se osoittaa samalla myös arvostusta koko presidentti- instituutiota kohtaan. Tasavallan presidentti Tarja Halonen onkin hoitanut tehtävää hyvin ja kansainvälisesti hän on hyvin arvostettu. Halonen ei myöskään ole (joistakin toiveista huolimatta) asettunut puoluepolitiikan tai hallitus-oppositio -politiikan osapuoleksi, vaan hän on hoitanut maan asioita asioina punniten jokaista sanomansa sanaa tarkoin. “Isoa rumpua ei kannata löydä, jotteivat tyynessä kutevat kalat karkaisi” -linja on ollut toimiva niin ulkopolitiikassa kuin myös monessa sisäpolitiikan kiemurassa.

Suomen seistemännenkymmenen itsenäisyyspäivän alla on nyt nähty ennennäkemätön kivisade presidentin ikkunoihin. Halosen arvovaltaa yritetään nakertaa mitä erikoisimmin tempuin ja koltiaisin. Kokoomuskollit ovat yksi toisensa jälkeen käyneet suhauttamassa omansa presidentinlinnan kivetykseen. Jos kollien puuhat olisivat tapahtuneet peruskoulussa, tutkisi poliisi jo törkeää koulukiusaamista.

Kaiken alku ja juuri on ministeri Jyri Häkämies. Hän ilmeisen keskeinen johtaja muutamista avustajista ja poliitikoista muodostuvassa kokoomuskollien lika-ja lokajoukoissa.

Se oli juuri “häksy”, joka syytti viime viikolla presidenttiä eduskuntakeskustelussa tietojen pimityksestä, vaikka hänen oma ministeriö kotiutti joukot Afganistanista kertomatta asiasta presidentille, Suomen armeijan ylipäällikölle. Häkämiehen oma munaus yritettiin nyt liimata presidenttiin kiinni. Epäilen, että tieto joukkojen kotiuttamisesta pikaisesti annettiin tarkoituksella sen jälkeen, kun presidentti sanoi Afganistanin joukkojen jatkavan vaalien toisen kierroksenkin. Yritys nolata presidentti oli niin ilmeisen selvä. Häkämiehen mouruamista seurasi vielä ennen Halosen isännöimiä linnanjuhlia, kun hän näyttävästi tiedotti näyttävästi ja mielenosoituksellisesti olevansa poissa presidentin itsenäisyyspäivän juhlista ja samalla hän myös lähetti toiselta puolelta maapalloa viestiä suomalaisiin tiedotusvälineisiin, jossa hän yritti jatkaa presidentin nolaamista väittämällä Halosen tietämystä suomalaisten joukkojen taistelutilanteiden vaarallisuudesta vääriksi.

Toisella rintamalla kokoomuskolli Sampsa Kataja oli laitettu suihkimaan kosteaa presidentti-instituution ympärille ylen A-talk ohjelmassa. Tässä hän kertoi, että kokoomuksen mielestä presidentillä ei tarvitse olla yhtään valtaa ja antoi ymmärtää, että nykyisin presidentti on toiminut perustuslain vastaisesti osallistuessa ulkopolitiikan hoitamiseen EU:n päättäjien kanssa. Tätä sitten ukkokolli Niinistö jatkoi itsenäisyyspäivän iltäpäivälehdessä, että oikeastaan koko presidentin viran voisi lopettaa. 

Kaiken huippu oli sitten kokoomuksen hyperkollin Ilkka Kanervan märkä herääminen siihen, että se booli, jota hän on pian kolmekymmentä vuotta linnan juhlissa maistellut, ei maistukkaan hyvältä vaan makealta. Siitäkin sai presidenttiä arvostelevan lehtijutun aikaiseksi.

Presidentille on syytä nostaa hattua. Vaikka linnan kivijalka on märkä kuin venetsialainen moottoritie, niin maltti on säilynyt ja politikointiin ei ole otettu osaa. Härskiä kokoomuskollien toiminnassa on se, että kaikki se hyvä ja mukava itsenäisyyspäivän julkisuus kivitettiin rikki presidentiltä. Tosin aika huonolla menestyksellä.

Aika näyttää tuleeko kokoomuksesta pelkkä tunkioita sopivalla roolituksella pöyhivä itseriittoinen ja ylimielinen ökyegojen porukka. Kokoomus on vienyt kaiken sen loanheittopolitiikan mitä he ovat ameriikasta tuoneet ja apinoineet suoraan käyttöön, ilman, että olisi hetken mietitty onko se mitenkään järkevää pitkällä aikavälillä. Jos kokoomuksessa ei palauteta herrasmiestapoja kunnioitukseen ja käydä pientä keskustelua politikkan pöytätavoista, voi kohtalo tulevaisuudessa olla hyvinkin ikävä. Politiikassa on ylä- ja alamäkiä ja silloinkin, kun on itse vallassa on järkevää ajatella tulevaa. Ei vallankäyttö ole sitä, että ei muita tarvitse ajatella ja voi nolata kenet haluaa ja tehdä ihan mitä huvittaa.

Tai sitten vastuullinen vallankäyttö ei kuulu kokoomuksen termeihin.  

 Kirjoitus on julkaistu alun perin Uutispäivä Demarin blogissa.

Syyskokuoksen saldoa

Maanantai 23.11.2009 klo 10:34 - Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja

Syyskokous pidettiin mukavien näkymien keskellä Merihaan tornitalon puolivälissä. Kokouksessa kuultiin ajankohtainen ja mielenkiintoinen SAK:n järjestöpäälikkö Eija Harjulan alustus työmarkkinapolitiikan tilanteesta, haasteista ja tulevista järjestön toimista.

Kokouksessa valittiin ensi vuoden hallitushenkilöiksi seuraava ihmiset: Ayla Shakir, Mira Tenhunen, Anssi Pirttijärvi, Reijo Paananen, Paavali Kukkonen, Katri Söder, ruotsalaisen politiikan erityisasiantuntijaksi nimettiin mika Häkkinen ja puheejohtajaksi Ismo Kainulainen.

Kokous hyväksyi mysö suunnitelman ensi vuoden toiminnasta ja teoista. Se löytyy täältä.

Kokous myös hyväksyi yhdistyksen puoluekokousaloitteen, jonka löydät täältä.

Näillä eväillä.

Pitäisikö SDP:n muodostaa varjohallitus?

Keskiviikko 4.11.2009 klo 15:33 - Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja

Keskustapuolueessa puhutaan voimallisesti ministerikierrätyksestä. Puhutaan, vaikka tyylilleen uskollisena puheenjohtaja Vanhanen on jo yrittänyt kieltää tämänkin keskustelun. Nyt jo Vanhasen poliittisen luottamuksen takuumies, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli on eri mieltä Vanhasen kanssa ministerikierrätyksen keskustelutarpeesta.

Keskustelun asiasta avasi keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa. Lehti kertoi viime perjantaina neljän sivun kokoisella jutulla ministerikierrätyksen ihanuudesta. Jutussa taitavasti kerrottiin, millaisia ministerikierrätyksiä on Suomessa aiemmin tehty. Lehden otsikon mukaan ministerikierrätys on itse asiassa ihan maan tapa.

Ministerikierrätyksen voi tehdä nopeasti, jos halua ja tahtoa vain on. Päätöksentekoprosessi on poliittisen vaikuttamisen perikaavan mukainen ja yksinkertainen. Puolueen keskeiset päättäjät tekevät perusteellisen harkinnan pohjalta ratkaisuesityksen päättäville elimille. Sitten hankitaan esitykselle riittävästi kannatusta ja sitten päätetään. Päätösesitys hyväksytään tai jos ei, niin sitten vaihdetaan esityksen tehneitä henkilöitä. Istuvan ministerin rooli on hieman ikävä tässä prosessissa.

Ministereitä voi sitten kierrättää hallituksen sisällä tai sitten vaihtaa yksitellen tai ryhmässä. Jos päädytään istuvan ministerin vaihtopenkille ottamiseen, on yleensä uusi pelipaikka ja virka jo valmiiksi katsottu. Toinen malli sitten on kierrättää ministeriketjua pelipaikasta toiseen. Hallitusrinkiin tulijoita taas riittää. Jokainen kansanedustaja on mielestään kykenevä ministeriksi, niin ja aina parempi kuin se edellinen.

Aika näyttää miten keskusta esille nostatetun kierrätyksensä hoitaa. On hyvä muistaa, että se on keskustan sisäinen asia, eikä heitä tässä asiassa pidä poliittista havainnointia ja kokemusten kertomista enempää ryhtyä neuvomaan. Itse he tietävät, ketkä heidän mielestään ovat parhaita keskustan politiikkaa maan hallituksessa edistämään.

Keskustan mahdollinen ministerikierrätys tarjoaa demareille nyt samalla yhden harkinnan ja uuden tulemisen mahdollisuuden. Pitäisikö siis SDP:n muodostaa samassa yhteydessä niin sanottu varjohallitus, jossa jokaiselle hallituksen ministerille olisi varjoministeri? Se voisi tuoda paremmin esiin erot hallituksen kylmän politiikan ja SDP:n esittämien vaihtoehtojen välillä. Se voisi luoda uudelle poliittiselle debatoinnille ja vaihtoehtojen arvioinnille foorumin ja kasvot. Se myös antaisi lehdistölle paljon uusia tapoja kertoa politiikan eroista. Se laajentaisi SDP:n poliittista kärkeä ja antaisi SDP:n "ministerikasvoille" mahdollisesti samanlaisen laajan ja helpon julkisuuden, kuin keskustan uusille ministereille. Se voisi lisätä mahdollisesti mielenkiintoa politiikkaan.

Tosin on sanottava, että varjohallitusvaihtoehto saattaisi samalla myös pirstaloida keskustelun ja hävittää viimeisetkin puolueiden linjat ja mielipiteet. Se myös hämmentää kansalaisia vaaleissa suuresti. Tosin vaakakupissa taas on paljon mahdollisuuksia paremmasta poliittisesta keskustelusta ja suoranaisesta poliittisesta muutoksesta.

Lopuksi sanottakoon, että ajatus varjohallituksen muodostamisesta ei ole uusi ja sitä on eri maissa kokeiltu. Itse olen puhunut asiasta jo pitkään, mutta ajankohta asian toteuttamiselle on ollut Suomessa erityisen huono. Keskustapuolueen mahdollisessa ministerikierrätyksessä demareiden varjohallituksen muodostamiseen voisi ollakin hyvä sauma. 

Kolumni on julkaistu 4.11.2009 myös sanomalehti Karjalaisessa  

Keskustele puoluekokousaloitteesta

Keskiviikko 4.11.2009 klo 15:27 - Nuorsosialidemokraatit

Ohessa on blogikeskustelua varten aloite NUS RY:n puoluekokousaloitteeksi.

Mitäs mieltä ollaan?

Eduskunnan avustajajärjestelmä paremmin koko puolueen poliittiseen käyttöön

Nuorsosialidemokraatit ry:n aloite

Johdanto

Nykyisessä kansanedustajien avustajajärjestelmässä avustaja solmii työsuhteen eduskunnan kanslian kanssa, mutta käytännössä hänen esimiehenään toimii yksittäinen kansanedustaja. Avustajan tehtävänä on avustaa kansanedustajaa valtiopäivätoimintaan liittyvissä sihteeri- ja toimistotehtävissä, pitää yhteyttä kansanedustajan sidosryhmiin ja koota tausta-aineistoa kansanedustajan valtiopäivätoimia varten. Käytännössä avustajan tehtävät ovat hyvin moninaiset, eikä järjestelmä mahdollista koko puolueen kannalta parasta mahdollista avustamista.

Avustajajärjestelmä voisi toimia monessa suhteessa paremmin. Työ voisi järjestyä sekä edustajien että avustajien ja koko puolueen kannalta mielekkäämmin. Tässä aloitteessa käsitellään avustajajärjestelmän mallia, jota voidaan kutsua ryhmäkansliamalliksi. Mallilla on toimiva esikuva Ruotsissa. Ruotsin mallia on kopioinnin sijaan mielekkäämpää soveltaa johtuen maiden poliittisten järjestelmien eroista. Tämä esitys on vain pohjamalli, jota kukin eduskuntaryhmä voi soveltaa itselleen parhaiten sopivalla tavalla.

Keskeistä ryhmäkansliamallissa on avustajakunnan tuominen hallinnollisesti ryhmäkanslian alaisuuteen, avustajien tehtävien eriyttäminen, sekä avustajapalvelun käytännöllisen vastuun siirtyminen yksittäiseltä avustajalta avustajaryhmälle.

Ryhmäkansliamallissa etua koituu kaikille

 
edustajat

- parempaa palvelua: kullakin avustamisen osa-alueella (ennen kaikkea sihteerintyö ja poliittinen avustaminen, ja ryhmän sisäisestä työn koordinoinnista riippuen esimerkiksi tiedottaminen, verkkopäivitys, jne.) olisi käytettävissä erikoistunut avustaja, nykyisten ”jokapaikanhöylien” sijaan

- jatkuvuutta avustamiseen: avustajantyö olisi jatkuvampaa, koska vastuu olisi ryhmän avustajakunnalla, ei yksittäisellä avustajalla: näin esimerkiksi lomat, sairaslomat, tai avustajan siirtyminen uusiin tehtäviin avustajan työstä eivät keskeyttäisi edustajan avustajapalveluita

avustajat

- mielekkäämpää työtä: avustajien työkuvasta tulisi mielekkäämpi, kun kukin saisi tehdä sitä, mihin on koulutettu ja/tai työelämässä suuntautunut. Ennen kaikkea tämä tarkoittaa valintaa poliittisen avustamisen ja sihteerintyön välillä, mutta ryhmäkohtaisesti tehtävien erot, ja siten suuntautumisvaihtoehdot avustajan työssä voisivat olla moninaisempia tai voisivat palvella avustajan poliittista asiantuntemusta.

- päällekkäisten töiden poistuminen: Esimerkkinä voisi mainita, että uudessa mallissa kaikki eivät lue ja kopioi peräkkäin samoja lehtiä omalle edustajalleen. Nykymallissa tehdään runsaasti päällekkäistä työtä.

- yhdenmukainen perehdytys tehtäviin

ryhmäkanslia

- lisää resursseja: ryhmäkanslia saisi tämän hetkisen edustajamäärän perusteella 45 uutta poliittista työntekijää, kun avustajat siirtyisivät suoraan ryhmäkanslian alaisuuteen. Kansliassa voitaisiin tällöin sopia siitä, miten avustajat voisivat osallistua ryhmän ja puolueen yhteiseen työhön. Lisäresursseja ryhmäkanslialle vapautuisi siten, että kanslian koordinoidessa avustajien työtä ryhmänä sen sijaan että jokainen avustaja koordinoi oman työnsä (yhdessä edustajan kanssa), päällekkäistä työtä voitaisiin vähentää, ja hyödyntää nykyistä paremmin avustajien työhön sisältyvää synergiaa.

SDP

- lisää resursseja: ryhmäkansliamalli mahdollistaisi jokaiselle piirijärjestölle, vaikka piiritoimistoon sijoitetun yhteyshenkilön eduskunta- ja kansanedustajayhteyksiin. Lisäksi mallin avulla voitaisiin saada puolueen työryhmille päätoimiset sihteerit, joista on apua kaikille puolueen jäsenille. He myös voisivat olla puolueen jäsenten käytettävissä olevia oman alansa asiantuntijoita, joilta voi kysyä neuvoa ja tietoa tarvittaessa. On hyvä laittaa merkille se tosiasia, että SDP:n kuluvan kauden 45 kansanedustajan 45 avustajaa voisivat olla moninkertainen henkilöresurssi tämän hetkiseen tilanteeseen nähden.

Taustaa järjestelmän muutokseen

Nykyisessä järjestelmässä avustajan työtehtävät on rajattu hyvin väljästi. Työsopimuksen mukaan avustajan työhön kuuluu lopulta kaikki se, mitä edustaja pitää edustajantyötä edistävänä. Koska käytännön työssä avustajilla ei ole muita esimiehiä kuin oma edustaja, avustajien arkipäivässä tämä työnkuvan rajaus johtaa siihen, että tapaukset, joissa avustajat kokevat tekevänsä työnkuvaansa kuulumattomia tehtäviä eivät ole harvinaisia. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi henkilökohtaiset palvelukset tai työ työsopimukseen nähden sopimattomaan aikaan. Avustajien on kuitenkin vaikeaa huomauttaa näistä epäasiallisista työtehtävistä johtuen siitä, että muita esimiehiä kuin oma edustaja ei ole. Oman edustajan kanssa keskustelu epäasiallisista työtehtävistä tuntuu avustajista usein kiusalliselta, koska edustaja on samalla oma esimies, ja hänen kanssaan läheinen työskentely jatkuu työnsisällöllisen kehityskeskustelun jälkeenkin.

Ryhmäkansliamallissa tämän erilaisten työtehtävien ongelman voisi olettaa väistyvän, koska henkilökohtaisuus avustajan ja edustajan suhteessa - vaikka ei poistuisi - vähenisi, ja koska avustajilla tällöin olisi yhtä useampia esimiehiä. Tämän lisäksi avustajien työnkuva tulisi määritellä nykyistä tarkemmin. Ryhmäkansliamallissa voitaisiin sopia yhdessä pelisäännöistä yhteistyössä ryhmäkanslian, eduskuntaryhmän ja avustajaryhmän kesken. Nykymallin ongelma etenkin vaalien läheisyydessä on sen rajaaminen, mikä on valtiopäivätoimintaa ja mikä edustajan uudelleenvalinnan organisointia. Järkevämpää olisikin, että avustajat voisivat tehdä laajempaa poliittista työtä, joka hyödyttäisi koko puolueen ja sen kaikkien jäsenten toimintaa. Tämä edellyttäisi myös muutoksia eduskunnan päätöksiin avustajien tehtävistä.

Avustajien vaihtuvuus on nykyisin hyvin suurta. Keskeisiä syitä avustajien lähtöön eduskunnasta ovat usein suhteessa koulutukseen ja työtehtävien haastavuuteen matala palkka, sekä epäasialliset työtehtävät. Näihin tekijöihin voitaisiin ryhmäkansliamallilla vaikuttaa. Avustajien vaihtuvuuden vähentyminen olisi varmasti kaikkien - ei vähiten edustajien - etu.

Malli otettaisiin käyttöön vaalikauden alussa, jolloin eduskunnassa ei ole töissä yhtään edustajaa tai avustajaa. Näin nykyiset avustajat eivät joutuisi muuttamaan tehtäviään kesken kauden. Tulevat edustajat sitoutettaisiin malliin keräämällä ehdokkaaksi suostumuksen yhteydessä suostumus myös avustajapalvelun hankkimisesta ryhmältä.

Avustajien tehtävät

Keskeinen uudistus mallissa on avustaja tehtävien eriyttäminen sihteereihin ja poliittisiin avustajiin. Sihteeriavustajat hoitavat mallissa koko eduskuntaryhmän sihteeripalvelut, eli esimerkiksi matkavaraukset, ja kalenterinpidon. Sihteeriavustajien työt on jaettu siten, että kukin hoitaa muutaman määrätyn edustajan sihteerintehtäviä.

Poliittiset avustajat hoitavat puolueen poliittisen avustamisen, eli esimerkiksi sisällöllisen taustatyön, erilaisten tekstipohjien tuottamisen, mediaseurannan, ja avustamisen valtiopäivätoimissa. Poliittiset avustajat toimivat oman sektorinsa asioiden, kuten esimerkiksi ympäristön tai koulutuksen parissa. Näin he voivat erikoistua ja keskittyä omaan ydinosaamisalueeseensa.

Lisäksi olisi mahdollista nimetä muutama avustaja keskittymään viestintään. He voisivat hoitaa esimerkiksi lehti-ilmoitukset ym. ammattitaidolla. Myös piirijärjestöjen viestinnässä tästä olisi apua.

Tämän lisäksi voisi olla mahdollista sijoittaa piireittäin myös niin sanottuja ryhmän maakunta-avustajia, joiden tehtävä on pitää piirit ja maakunnan tietoisina oman maakunnan edustajien tekemisestä ja pitää yhteyttä alueen kansalaisiin. Ruotsissa on käytössä esimerkiksi eduskuntaryhmän alueasiamiehet, jotka työskentelevät maakunnassa ja pitävät maakuntaan eduskuntaryhmänsä puolesta yhteyttä.

Tarkemmin tietenkin seuraava puoluehallitus yhdessä eduskuntaryhmän kanssa räätälöisi avustajien tehtävät siten, että järjestelmä on poliittisesti ja organisatorisesti tarkoituksenmukainen ja tehokkuus ja tuottavuus on otettu siinä huomioon.

Nuorsosialidemokraatit ry. esittää, että

Puoluekokous tekee linjapäätöksen eduskunta-avustajien ryhmäkansliamalliin siirtymiseksi ja velvoittaa puoleen toimijoita toimimaan sen mukaisesti ja muutoksen konkreettiseksi mahdollistamiseksi puolue pyytää jokaiselta eduskuntavaaliehdokkaaltaan ehdokassuostumuksen ohella suostumuksen toimia puolueen päätöksen mukaisesti ja hyväksyä ryhmäkansliamalliin siirtymisen.

Blogikeskustelu Mitä tehdään NUS ry:ssä ensi vuonna

Tiistai 3.11.2009 klo 15:21 - Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja

Nus ry:n on perustettu luomaan uudenlaisia toimintamuotoja poliittiseen toimintaan ja yksi muoto siitä on ollut blogi-keskustelut.

Syyskokous on 14.11. ja siksipä on syytä käynnistää blogikeskustelu siitä mitä tehdään ensi vuonna. Alla on ehdotelma, jonka pohjalta voi esittää kommentteja ja muutoksia. Eli klikkaa kommentoi -kohtaa ja kirjoita mitä mieltä olet (mielellään omalla nimellä). Kommentit tulevat olemaan sitten itse päätöksentekoprosessissa mukana.

Suunnitelma siitä, mitä tehdään vuonna 2010

Nuorsosialidemokraatit NUS ry on perustettu luomaan uudenlaista järjestökulttuuria ja uudistushenkistä keskustelukulttuuria SDP:hen. Yhdistyksen tarkoituksena on tarjota mielekästä toimintaa ja vaikutuskanava niille, joilla ei syystä tai toisesta ole järkeviä toimintamahdollisuuksia omalla paikkakunnallaan. NUS ry:n toimintakenttä on jäsenpohjaansa perustuen koko maailma, mutta pääsääntöisesti se keskittyy Suomen ja Euroopan asioihin.

NUS osallistuu aloitteellisesti ja rohkeasti puolueen uudistustyöhön. Tässä oivana foorumina toimintavuotena tulee olemaan SDP:n puoluekokous Joensuussa. NUS asettaa kevään aikana omat tavoitteensa puoluekokouksen päätöksille, henkilökysymyksiä unohtamatta. NUS osallistuu edelleen SDP:n osastotoiminnan kehittämishankkeeseen 100-200 pilottiyhdistyksen joukossa. Puolueen jatkuvan aloiteoikeuden -periaatteen mukaisesti NUS tekee aloitteita ja esityksiä havaitsemistaan tai sille kerrotuista kehittämisajatuksista.

NUS:n toiminnan rungon muodostavat verkossa tapahtuva toiminta ja viestintä sekä jäsentapaamiset. Vuonna 2010 testaamme tekstiviestitiedottamista ja sen jälkeen päätettään laajennammeko sen käyttöä jäsenviestinnässä. Jatkamme kotisivujen kehittämistä paremmin aikaa ja yhdistystä markkinoivampaan suuntaan. Erityisesti alkuvuodesta rakennetaan oma palsta Nus ry:n ulkomailla asuvien jäsenten kokemusten ja politiikan ajankohtauskatsausten saamiseksi yleisempään Nus -jäsenistön tietoon.

Kevät- ja syyskokousten lisäksi järjestämme syyskesänpäivät, jäsenmatkan ja vähintään kaksi yhteiskunnallista opintokäyntiä/vierailua. Jos innostusta on, pidämme myös pikkujoulut. Jäsenhankinnan tueksi järjestämme Tapaa Nöyrä Demari -vapputempauksen ainakin Ullanlinnanmäellä. Yhdistys järjestää vuonna 2010 maksullisen opintoseminaarin ajankohtaisesta uutta luotaavasta aiheesta.

NUS jatkaa ennakkoluulotonta viestintälinjaansa. Se lisää toimintansa avoimuutta, tiivistää mediayhteyksiä sekä pitää yhteyttä uudistusmielisiin yhteiskunnallisiin toimijoihin puolueen sisällä ja ulkopuolella. Mikäli halukkuutta löytyy Nus -sarjakuvalehti tai -kirja sekä politiikan aikakausikirja -julkaisu voidaan myös laittaa alulle.

Lähimmäisenrakkaus

Keskiviikko 23.9.2009 klo 14:32 - Ismo Kainulainen, Nus ry:n puheenjohtaja

"Siirrä huomio sivuun itsellesi vaikeasta asiasta, jos haluat voittaa huomisaamun lehtiuutiset", kuului erään kokeneen poliitikon neuvo ministerille eduskunnan naapuripöydän keskustelusta. Tuo neuvo nousi mieleen, kun kuuntelin valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen esittelypuheenvuoroa valtion ensi vuoden talousarvioesityksestä. Puheenvuorossaan Katainen nimittäin lasketteli pitkän tovin lähimmäisenrakkaudesta ja siitä, että erityisesti nyt Suomessa tarvitaan tätä rakkautta eikä se, että kunta ja valtio tekevät parhaansa mitenkään riitä.

Kun aikanaan kävin sairaanhoitajakoulua, niin silloin näin ja koin itsekin, miten sydämellä hoitohenkilöstö tekee työtänsä. Siinä on aitoa pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta roppakaupalla ja joka päivä. Ainoa mikä aiheuttaa valtavia haasteita päivittäiseen hoivatyöhön, on auttamattoman riittämättömät ja monesti alibudjetoidut resurssit. Rahatilanne on samanlainen myös sosiaalityössä ja kouluissa. Kaikissa näissä paikoissa työtä tehdään sielulla ja sydämellä. Näihin polttaviin ongelmiin ei Kataisen lähimmäisenrakkauspuheenvuorosta juurikaan herunut eväitä. Miksi siis pitää eduskunnassa saarnata, että nyt tarvitaankin lisää lähimmäisenrakkautta, kun ihmisillä ja kunnilla on pula rahasta?

Kokoomus on voittanut nyt muutamat vaalit ja aamun lehtiuutiset, mutta iso kysymys kuuluu miten käy taistelun hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta? Yhä useammassa kunnassa hoitajia syyllistetään riittämättömistä resursseista ja ansaituista palkankorotuksista, sosiaalityöntekijät näännytetään lastensuojelutaakan alle ja opettajilta on jo Tampereella viety päivittäinen kouluruoka säästöjen johdosta. Mielikuva- ja mainostoimistopolitiikka ei näytäkään riittävän palveluiden ja asioiden arkipäivän asioiden hoitamisessa.

Kaikkiaan tämän hetkinen poliittinen suuntaus, jossa pääministerin ei tarvitse puhua kuin osaksi totta ja unohtaa ikävät asiat näyttää leimaavan koko hallituksen toimintaa. Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki kertoi MTV3 nettikolumnissaan, että 46 lisämiljoonalla rahoitetaan päiväkoteja, terveyskeskuksia ja vanhusten palveluita. Tietääkö Sinnemäki paljonko olisi tarve?

Samanlaista puolitotuutta tai suoranaista valehtelua on väittää, että ensi vuodelle suunnatut verohelpotukset ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja pienituloisiin kohdentuvia. Ensi vuonna verolakiin kirjatun taulukon mukaisesti esim. 20 000 euroa vuodessa tienaava saa verohelpotusta 214 euroa ja 60 000 e tienaava 564 euroa ja 120 000 e tienaava 960 euroa. Samat luvut eläkeläisillä ovat 20 000 e 152 euroa, 60 000 e 528 euroa 120 000 e 996 euroa. Eläkeläisten taulukossa on lisänä vielä yksi kummastus; 30 000 euroa eläkettä saava ei saa kuin 6 euron verohelpotuksen. Minusta joku voisi kysyä, miten suurituloisen reilun 900 verohelpotus on sosiaalinen ja pienituloisiin kohdentuvampi kuin pienituloisen parinsadan tai 6 euron verohelpotus?

Ehkäpä se hallituspuolueen edustajan onkin parempi puhua vain lähimmäisenrakkaudesta? Eivät taida enää poliittiset eväät ja maan rahat muuhun riittää.

Minun ay-jäsenmaksuni verovähennysoikeus

Sunnuntai 13.9.2009 klo 13:12 - Mika Häkkinen

On se kumma, kun ammattiyhdistysliike tekee työtään, niin alkaa järjestäen hirveä itku ja hammasten kiristys. Suu kuohassa mouhkataan ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta. Syytetään epädemokraattisuudesta ja ulkoparlamentarismista. Liittojen ei pitäisi osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen siis politiikkaan.

Matti Tukiainen otti kantaa EK:n avaukseen poistaa ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus. Matti argumentoi aivan oikein, että elinkeino- ja yritysmaailmassa on erilaisia verovähennysoikeuksia pilvin pimein. Muut etujärjestöt kuten myös EK nauttivat samasta vähennysoikeudesta. Palkansaaja taitaa jäädä vähennysoikeuksissa pahasti alakynteen.

Matin argumentti pitää kutinsa, mutta ehkä perustelun kärjeksi pitäisi nostaa se kaikista tärkein näkökanta. Jos ay-jäsenmaksun verovähennysoikeus poistetaan, minä, palkansaaja, joudun maksamaan enemmän omasta edunvalvonnastani. Siis minä! Ja se ei piru vie vetele. Verovähennys on toki minun etuni. Siis minun!

Ammattiyhdistysliike muodostuu ihmisistä, jotka ovat liittojen jäseniä. Suomessa tämä joukko on reilu kaksi miljoonaa ihan tavallista työtä tekevää ihmistä. Tuokaa se poliitikko eteeni, joka haluaa ottaa verovähennysoikeuden pois noilta 2 miljoonalta.

Ja vielä yksi juttu. Uskon syvästi demokratiaan, joka perustuu jokaisen ihmisen oikeuteen olla aktiivinen kansalainen, järjestäytyä, osoittaa mieltään, mennä vaikka lakkoon ja sanoa mielipiteensä. Siis minulla on se oikeus. 

Liitot ovat minulle ja kahdelle miljoonalle muulle kansalaiselle yksi kanava vaikuttaa yhteiskuntaan. Jos en ole liittoni kanssa samaa mieltä, minulla on oikeus ja mahdollisuus äänestää haluamani edustajat liiton päätöksentekoelimiin, asettua itse ehdolle tai erota liitosta. 

Se, joka kieltää liittojen toiminnan yhteiskunnassa, kieltää samalla demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan perustana olevat perusoikeudet. Siis minun perusoikeuteni!

Hankala sukupuoli

Keskiviikko 9.9.2009 klo 23:00 - Anssi Pirttijärvi

Hankala sukupuoli on Judith Butlerin kirja. Lyhyesti sanottuna sen perusajatus on kuvata sitä, mikä on sukupuoli ja miten sukupuoli tuotetaan. Butler kyseenalaistaa vartalon ja sosiaalisen sukupuolen (sex/gender) jaon vallankumouksellisuuden. Butler on feministi ja pitää feminismin tavoitteena joko sukupuolijaon lopettamista tai sen merkittävyyden vähenemistä.

Sukupuoli on tuntunut hankalalta asialta ainakin urheilun saralla. Mediassa on käyty keskustelua urheilijoiden sukupuolen testaamisesta. Keskusteluun otti osaa muun muassa Marja-Liisa Kirvesniemi. Mieleeni hiipi, että miksi loppujen lopuksi tarvitaan erikseen miesten ja naisten urheilukisat? Entä, jos olisi vain yhdet urheilukisat kussakin lajissa?

On yleisesti tiedossa, että keskimäärin miehet ovat fyysisesti huomattavasti naisia voimakkaampi ja dominoisivat varmasti useimpia urheilukilpailuja. Olisiko tällä väliä? Ainahan kisoissa ne, joiden ominaisuudet vastaavat lajissa tarvittavia ominaisuuksia, pärjäävät tässä lajissa. Pitäisikö meidän sitten luoda erikseen pitkien ja lyhyiden ihmisten kisat koripallolle?

On kolme syytä, miksi en vaadi naisten ja miesten kilpailujen yhdistämistä. Tärkein syy on se, etteivät urheilukisat nyt oikeasti ihan hirveästi kiinnosta. Ja toinen on se, että tämä voisi johtaa naisten kiinnostuksen vähenemiseen liikuntaa kohtaan. Kilpaurheilu ainakin toivottavasti (siihen panostetaan aika paljon julkistakin rahaa) vaikuttaa positiivisesti koko väestön liikuntahalukkuuteen. 

Kolmas syy on se, että yhteiskunnassa pidetään sukupuolta hirvittävän tärkeänä asiana ja jakolinjana. Sukupuoli vaikuttaa henkilötunnustuksen numeroon. Naimisiin saa mennä vain toista sukupuolta olevan kanssa. Monessa asiassa pidetään yhä kiinni vanhoista sukupuolirooleista. Ja niin edelleen. Siksi tällainen ajatus menisi varmaan siihen "hullut feministit yrittävät kiistää todellisuuden" -keskustelujen joukkoon.

Mielestäni kyse ei ole siitä, että "hullut feministit" yrittäisivät kiistää todellisuuden. Kyse on siitä, että vallitseva näkemys todellisuudesta on niin vahva, että erilaiset näkemykset todellisuudesta voidaan helposti leimata vääriksi.

Joten tyydyin kirjoittamaan asiasta blogikirjoituksen.

Syyskesänpäivät, tilannekatsaus lyhyesti

Tiistai 8.9.2009 klo 12:47 - Ismo Kainulainen, puheenjohtaja NUS ry

Toistakymmentä ihmistä oli saapunut paikanpäälle aurinkoiseen Honkaluotoon. Keskustelu oli todella lennokasta. Tilaisuudessa ruodittiin alustuksen (Maria Guzenina-Richardson sekä Erkki Vuorenmaa) pohjalta laajastikkin etenkin Suomen, mutta myös sdp:n tilaa. Puheenvuoroissa arvioitiin nykypuoluejohdon erilaisia ratkaisuja sekä toimintaa. Loppupäätelmiä ei tälläkertaa tehty, sen verran erilaisia näkemykset olivat.

Ruokana kesäpäivillä oli uunissa hauduttettua yrttivalkosipulikananpoikaa, syksyisiä hunaja-rosmariinijuureksia, keitettyä ohraa ja kermaista rosepippurikastikket sekä uunibanaanit ja vaniljakastiketta.

Sauna lämpesi pitkälle iltaan ja makkarat paistuivat siinä sivussa.

Nus ry:n syyskesänpäivät 29.8.2009

Keskiviikko 19.8.2009 klo 13:37 - Ismo Kainulainen, nus ry

Hei,

Toinen vuosipuolisko käynnistyy ja NUS -toiminnassa on myös paljon
tekemistä luvassa.

Ensimmäinen syksyn tilaisuus on reilun viikon päästä lauantaina 29.8. 
Tällöin järjestetään Nuorsosialidemokraattien perinteiset 
syyskesänpäivät Helsingin Honkaluodossa kello 14.00 alkaen.

Ohjelmassa on luvassa kaksi politiikan kovaa alustusta ja teemana on 
SDP:n, työväenliikkeen ja laajemminkin vasemmiston tulevaisuuden 
näkymät. Tätä teemaa Nuorsosialidemokraatit ovat pitäneet esillä 
perustamisestaan lähtien. Näiden lisäksi luvassa on ruokaa, saunaa ja 
syksyn tapahtumien pähkäilyä ja läpikäyntiä.

Syyskesänpäivien tilaisuus pyritään tekemään pienin kustannuksin 
yhdistykselle, joten ruuasta ja miljööstä peritään 10 euron 
osallistumismaksu. Maksu maksetaan paikanpäällä.

Ilmoittaudu 27.8.2009 mennessä mukaan osoitteeseen: 
nuorsosialidemokraatit@welho.com ja ilmoita samalla ruokarajoitteet.

Alla ohjelma:

Nuorsosialidemokraatit NUS ry
Syyskesänpäivät, Helsingin Honkaluodossa
Lauantaina 29.8.2009 kello 14.00

kello 14.00
Tilaisuuden avaus ja päivän läpijuoksutus
Ismo Kainulainen, puheenjohtaja, Nuorsosialidemokraatit NUS ry

kello 14.10
Miltä SDP näyttää tänään?
Maria Gutzenina-Richardson, varapuheenjohtaja, Suomen 
sosialidemokraattinen puolue rp

14.40 Mitä vasemmistossa pitäisi tehdä,
Erkki Vuorenmaa, Metalliliiton puheenjohtaja -2008

15.10
Keskustelu

n. 15.40
Ruokaa

16.15
Mitä Nuorsosialidemokraateissa tehdään vielä 2009
Ismo Kainulainen, puheenjohtaja, Nuorsosialidemokraatit NUS ry

16.30 Tulevan toiminnan ja uusien ajatusten pohdinta ja läpikeskustelu

Ja
lopuksi sauna ja makkaranpaistoa

Onko SDP työväenpuolue?

Lauantai 8.8.2009 klo 11:19 - Mika Häkkinen

Olen kuullut viime aikoina usein sanottavan, että SDP:llä on identiteettikriisi. Kovimmillaan jopa väitetään, ettei SDP ole enää työväenpuolue. Tällaiset kommentit ovat herättäneet minussa kummastusta. Eikö todellakaan tiedetä, mikä sosialidemokratian kivijalka tänä päivänä on?

Tosiasia on, että puolue on jäsentensä näköinen, kokoinen, hajuinen ja makuinen yhteisö, jonka koossa pitävä liima on riittävän laajasti jaettu itseymmärrys suhteessa muihin puolueisiin ja yhteiskuntaan. Ilman identiteettiä ei ole jäsenille puoluetta, eikä äänestäjille tarttumapintaa.

Näin 110-vuotisjuhlan kunniaksi kadonneen demari-identiteetin metsästys kiteytyy kysymykseen, onko SDP työväenpuolue?

Hiljennyn miettimään. Vastaus kirkastuu ja on melko yksinkertainen: sosialidemokraattisen liikkeen ajattelun ytimessä on ollut, on ja pysyy työ.

Työ on ankkuri, joka on jo yli sata vuotta sitonut puolueen yhteiskuntaan ja politiikkaan. Vaikka yhteiskunta on muuttunut eikä puolueella ole enää erityisesti teollisuustyöntekijöihin sitoutunutta luokkasidonnaista identiteettiä SDP:n ydinosaaminen ja yhteiskunta-analyysi nivoutuvat kuitenkin eri muodoissa työhön, työelämään ja työllisyyteen.

SDP on siten edelleen työväenpuolue, laajasti ajatellen. Ei työn ja pääoman välinen jakolinja ole mihinkään kadonnut, minkä tämän hetkinen talouskriisikin jo osoittaa. Kun spekulaatioon perustuva kuplakapitalismi saa selkäänsä, niin sosialidemokratian on oltava työn puolella. Mutta koska työntekijät kohtaavat globaalin maailman samankaltaisista lähtökohdista, keskeistä ei ole se, ollaanko prekariaattia, toimareita vai duunareita, vaan että yhteiskuntapolitiikassa otetaan palkansaajan näkökulma huomioon.

Työelämän ja työn eksperttiä tarvitaan politiikassa. Siksi on outoa, ettei tätä ydinosaamisaluetta jostain syystä uskalleta puolueessa vaalia, vaan se pikemminkin jätetään kilpailevien puolueiden temmellyskentäksi. SDP:n pitää olla juuri työelämäkysymyksissä Suomen ykköspuolue ja profiloitua oman vahvuutensa kautta politiikan muille osa-alueille.

Joskus tuntuu, että SDP arvopuolueena tai työväenpuolueena asetetaan määritelminä toisiaan vastaan, vaikka tilanne on pikemminkin päinvastainen. Ulottuvuudet täydentävät toisiaan. Siinä missä työ on puolueen ankkuri, arvot ovat kartta, jonka avulla päätetään mikä on oikein ja mikä väärin. Sosialidemokratian perusarvot solidaarisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo nivoutuvat yhteiskunnan moottorin eli työn ympärille muodostaen kestävän kokonaisuuden, johon kelpaa identifioitua.

Sosialidemokraattisen liikkeen kestävyys ja ajankohtaisuus perustuu juuri siihen, että työ on arkisen elämän keskiössä ja siten myös yhteiskuntapolitiikan ytimessä. Moderni työväenpuolue ottaa ihmisen huomioon kehdosta iäisyyteen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. SDP:n identiteettikriisi päättyykin siihen, kun uskalletaan reilusti olla moderni sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajava, työn ja palkansaajan puolue.

Täällä pohjantähden alla

Perjantai 7.8.2009 klo 9:31 - Ismo Kainulainen

Vihreiden puolue on nyt sitten vaihtanut puheenjohtajaa. Modernin erämaan edustaja, tutkijatohtori Tarja Cronberg siirtyi syrjään puheenjohtajan tehtävistä ilman suurempaa dramatiikkaa ja luovutti hetkeä myöhemmin myös työministerin salkunkin pois. Uusi puheenjohtaja ja työministeri on runoilija Anni Sinnemäki (s. 1973). Vihreät ottivat puheenjohtajavaihdoksessa samalla hurjan sukupolviloikan siirtyen SDP:n ja kokoomuksen vanaveteen puheenjohtajan syntymävuodessa.

Vihreiden puheenjohtajavaihdoksen myötä on käännetty samalla uusi lehti SDP:n ja vihreiden yhteistyölle. Cronberg oli jo Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja-aikanaan varsin kritisoitu hahmo niin paikallisten demareiden kuin myös ammattiyhdistysliikkeen taholta. Luottamusta demareiden, ay-liikeen ja Cronbergin välille ei tuntunut oikein löytyvän missään vaiheessa. Yhteistyön tiet kulkivat ritisevän jään päällä. Cronbergin vihreiden puheenjohtaja-aikaan ei suuria yhteistyöajatuksia ikävä kyllä mahtunut. En ole nyt enkä aiemmin pitänyt tätä tilannetta hyvänä.

Tarja Cronberg on kuitenkin luvannut jatkaa politiikan liepeillä ja tämä on minusta hyvä laittaa merkille. Hänellä on paljon osaamista yhteiskunnan eri sektoreilla, vankka tuntemus myös Suomen reuna-alueen olosuhteista ja erinomainen kielitaito. Hänessä on maan hallitukselle hyvä ehdokas mihin tahansa korkean tason EU -virkaan tai kansainväliseen tehtävään. Miksi ei suurilähettilääksi, onhan näin entisiä puolueen puheenjohtajia aiemmin muistettu.

Kun ajattelemme millaista Suomea tai Eurooppaa  rakennamme, niin SDP:n ja vihreiden ajatukset eivät ole äärimmäisen kaukana. Siksi yhteistyön tien rakentaminen olisi enemmän kuin suotavaa. Tosin nyt SDP:n ja vihreiden suhteissa on kuitenkin jotenkin ihmeellisesti varsin paljon mätää.

En tiedä mikä mättää, mutta suurissa kaupungeissa vihreät ovat jo pitkään olleet SDP:tä vastaan ja SDP on pahimmat kärkensä suunnannut juuri vihreiden esityksiin. Ehkä taustalla on pitkän linjan kokoomus – SDP yhteistyökuvion romuttuminen ja luottamuspaikkojen jaossa lyhytnäköiset pikavoitot. Voi olla niinkin, että liian pitkään on SDP:n suunnalta aliarvioitu ja ylenkatsottu vihreiden suuntaan. Ehkäpä joukossa on mukana jopa pientä pelkoa ja kateuttakin mukana. Mene ja tiedä?

Yksi kivi ja kanto kaskessa tuntuu olevan eräiden eduskuntavaalien alla vihreiden saama leima huumeongelmaisena puolueena. Tämä leima on  pantu SDP:n syntilaariin ja vieläkin asiallinen keskustelu muuttuu kiihkeäsi sanaselitykseksi, kun asiaa edes leikkimielisesti yrittää muistella. Kovin on syvät poterot senkin asian tiimoilta kaivettu.

Vihreille taas SDP vaikuttaa olevan ydinvoimamaalitaulu ja kansalaispalkan este, siis sellainen ammattiyhdistyskorporatismin neuvostohenkinen vallanratas, jolla kommuunien lapsikatraita on iltaisin peloteltu sänkyyn nukkumaan. Aika olisi varmaan putsata niin laseja kuin kilpeä molemmissa päissä. Nyt voittajina tästä eriseuraisuudesta ovat erityisesti kokoomus ja maaseudulla keskusta.

Eikö siis nyt olisi uudenlaisen yhteistyön ja uuden sukupolven politiikan aika? Yhteistyön pohjana voisi olla esimerkiksi se tosiasia, että Täällä Pohjantähden alla taitaa olla molempien puheenjohtajien suosikkikirjoja.

Pienin askelin ja pikku pohjustuksin SDP:n ja vihreiden yhteistyöstä voisi rakentua 2010 -luvun suuri poliittinen suuntalinja ja vaihtoehto kokoomuksen ja keskustan johtamalle porvarikoalitiolle. Tälle SDP:n ja Vihreiden modernille vasemmistolaiselle, humaanille ja kestävän kehityksen politiikalle on varmasti saatavissa myös kansalaisten tuki.

Ja jotta asia etenisi, niin SDP:n ja Vihreiden puheenjohtajien saunailta voisi olla ihan paikallaan oleva juttu ja yksi konkreettinen symbolinen edistysaskel. Eikäpä tuota nyt välttämättä tarvitsisi kovin suurten salavalojen äärellä käydä.

Kolumni on julkaistu Uutispäivädemarin verkkosivuilla 5.8.2009

Pientä pintaremonttia?

Keskiviikko 17.6.2009 klo 8:57 - Ilmari Nalbantoglu

Tiedättekö niitä asuntoilmoituksia joissa kuvataan, että kohteesta saa "pienellä pintaremontilla unelmakodin lapsiperheelle!"? Tämä tarkoittaa usein että kyseessä on joku kauhea mörskä, jota pitää rempata katosta lattiaan ennen kuin sinne voi edes astua. Mutta ei aina!

Jos SDP:sta jätettäisiin vastaava ilmoitus, se voisi mennä jotenkin niin että "pienellä pintaremontilla unelmapuolue nuorille!". Merkillepantavaa on, että demarit eivät edes ole mikään ihan kauhea mörskä. Meillä on jämäkänoloinen puoluetoimisto Hakaniemessä, perustaltaan ihan hyvä järjestöpohja, ja ennen kaikkea aate joka ei yks kaks vanhene, koska arvot taustalla ovat yleisinhimillisiä. Näistä syistä remontti ei olisi mitään epätoivoista puurtamista, vaan aivan mielenkiintoista ja mukavaa!

Miten syvällinen remontin pitäisi olla? Vaikeaa arvioida, ehkä kuitenkin vähän pintaa syvempi. Tällainen remontti nuorten puolueeksi vaatisi vähän aktiivisuutta nuorilta itseltään. Pitäisi ideoida, miten puolueen viestintää, järjestömaailmaa ja aatetta pitäisi muuttaa. Keskeistä meille nuorille olisi nyt toimia sen sijaan että odotellaan että vanhemmat ja institutionalisoituneemmat voimat toimivat ja keksivät jotain meille. Mitä nämä ideat voisivat olla?

Järjestön suhteen tarvitaan paremmin nuorille sopivia rakenteita. Koska "ukkojen" ja nuorten järjestöjen välillä ammottaa melkoinen kuilu niin aatteellisesti kuin toimintatavoilta, väliin tarvitaan osastoja n. 5-40-vuotiaille nuorille ja nuorekkaille ihmisille. Sellaisia kuten nuorsosialidemokraatit. Olisi hyvä että tällaisia osastoja toimisi myös Helsingin ulkopuolella paikallisesti (vaikka NUS nyt on valtakunnallinen, ja sellaisena toimiva, paikalliset osastot voisivat helpottaa mukaantuloa).

Viestinnässä tarvittaisiin niin ikään uudistuksia. Voitaisiinko nuorille rakentaa esimerkiksi oma vaikutuskanavat - sivusto, jolla olisi koottu tietoa siitä, miten tärkeäksi kokemaansa asiaa voi tässä yhteiskunnassa edistää. Samalla sivulla voisi olla esimerkiksi puolueen "job board" sellaisiin töihin, kuten vapaisiin kansanedustajan/MEPin avustajan paikkoihin. Avoimuus näissäkin asioissa voisi olla tervetullutta. Lisäksi viestinnän voimavaroja tulisi edelleen keskittää pienten levikkiyleisöjen sijaan laajalle yleisölle suunnattuun viestintään.

Puolueen pitää uudistua myös aatteellisesti. Yhdenasian liikkeet - ilmastonmuutosta vastaan, reilun kaupan puolesta, tai sukupuolten tasa-arvon puolesta. Usein taustalla vaikuttavat arvot ovat sosialidemokratian kanssa jaettuja, ja niinpä rooli erilaisten paremman maailman yhdenasianliikkeiden poliittisena sateenvarjona sopisi meille kuin nenä päähän.

Vielä tärkeämpää olisi miettiä, kenelle demariaate on suunnattu 2000-luvulla. Työväestö, vanha demareiden pohjakannatus, ei ole entisensä, vaikka toki palkansaajia on tälläkin vuosituhannella. Keskeistä olisi huomata, että sosialidemokratian ei tarvitse olla vain eturyhmäpolitiikkaa - oli eturyhmä palkansaajat tai vaikka yhteiskunnan vähäosaiset. Nämä ovat tärkeitä tehtäviä nekin. Kuka yhteiskunnassa ajaisi vähäosaisten asiaa ellei poliittinen vasemmisto? Sosialidemokratia ei kuitenkaan koskaan ole ollut vain tietyn väestönosan asioiden ajamista, vaan menetelmä kaikkien - myös keskiluokan ja varakkaiden - asioiden hoitamiseksi yhteisöllisesti. Oletteko koskaan nähneet ovessa lappua "ei mainoksia, kiitos". Tämä kyltti ei sano: "olen vähäosainen", vaan "olen potentiaalinen demari". Itsekeskeisyyden ja kaupallisuuden lisääntyessä yhä useampi haluaisi, että asioita voidaan järjestää kaupallisuuden lisäksi yhteisöllisesti, sosiaalisesti. Tämä ei kysy tulotasoa, tai yhteiskuntaluokkaa.

Tässä oli muutamia ideoita järjestön, viestinnän ja aatteen suhteen puolueen uudistamiseksi. Mikä niistä on keskeinen pointti? Oikeastaan pointtini ei ole edes että jonkun juuri näistä jutuista olisi toteuduttava, vaan se, että nuorten olisi nyt itse ideoitava, ja itse ryhdyttävä remontoimaan puoluetta. Ei vain siksi, että demareita tarvitaan tälläkin vuosisadalla, vaan myös siksi, että ideointi ja toiminta voivat oikeasti olla mukavaa!

Ruokavero

Lauantai 2.5.2009 - Ismo Kainulainen, nus ry:n puheenjohtaja

Tokmanni -halpakauppaketjulla suurliikemieheksi kohonnut Kyösti Kakkonen kertoi Turun Sanomissa huhti-toukokuussa, että päivittäistavarakauppa on nostanut hintoja ruuan tulevaa 5 prosentin veronalennusta ajatellen. Hinnat ovat hänen mukaansa nousseet 8,1 prosenttia. Nousu on melkoinen etenkin, kun muualla Euroopassa hinnat ovat laskeneet. Kakkosen ketjujen hintoihin tuota hintalisää ei ole hänen kertomansa mukaan laitettu. Eli hintojen pitäisi siis olla selvästi alhaisemmat. Tässä olisi kaupan mainosilmoittajia pelkäämättömälle journalistille jutun paikka.

Mikäli selvästi halvemmat hinnat Kakkosen kaupoissa pitävät paikkansa, kannattaisi Kakkosenkin laittaa kissankokoisia ruokakorivertailuja mainoksena lehtiin. Se olisikin melkoista kilpailua ja kiinnittäisi meidän kuluttajien huomion varmasti kyselemään hintojen perään.

Demareiden ehdokkaisiin näissä EU-vaaleissa kohdistuu suurin mielenkiinto, koska kaikki entiset parlamentaarikot ovat päättäneet jäädä pois EU-parlamentista. SDP:llä on 20 hyvää ja erilaista ehdokasta. On politiikan veteraaneja sekä pitkä liuta uuden ajan poliitikkoja ja löytyypä joukosta myös muutama julkkiskin.

Miten käy ja ketkä valitaan, selviää kesäkuun seitsemäs päivä.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 2.5.2009

Medvedev haluaa Helsinki plussan

Maanantai 20.4.2009 klo 21:43 - Reijo Paananen, NUS ry:n hallituksen jäsen

Venäjän federaation presidentti Dmitri Medvedev valtiovierailee Suomessa parin päivän ajan. Virallisen vierailun ohessa hän piti maanantaina 20.4. "yleisöluennon" Helsingin yliopistolla. Lainausmerkit siksi, että kuulemaanpääsy edellytti kutsua ja etukäteisilmoittautumista.

Hyvin oli kutsua kuultu, sillä yliopiston juhlasali oli täynnä kuulijoita. Eräs politiikkaa aiemminkin läheltä seurannut huomasi ennen tilaisuuden alkua aikojen totisesti muuttuneen. Eturivissä näet istui lähinnä elinkeinoelämän korkeita edustajia ja yritysjohtajia. Ns. "vanhaan hyvään aikaan" siinä olisi patsastellut kokonaan toinen joukko. Ja hyvä näin.

Vanhaa muistutti lähinnä lopuksi esitetyt neljä kysymystä. Ne kun olivat jo etukäteen sovittuja. Mutta tämäkin on ymmärrettävää, koska enempään ei ollut aikaa, ja näin voitiin välttää kakkosluennot, joita kysyjät niin usein tuppaavat pitämään...

Aikojen muuttumisen aisti kyllä myös presidentti Medvedevin puheen sisällöstä, joka käsitteli Venäjän ja Suomen kahdenvälisiä suhteita sekä Euroopan turvallisuutta. Puhe oli hyvin ystävällinen ja siinä toistuivat sanat "tasavertaisuus", "yhteistyö" ja "aito kumppanuus". Ihan siinä tunsi ylpeyttä. Suomen ulkopolitiikan omaleimaisuus (ei se suomettuminen, vaan kyky käyttää tilaisuudet, kun historia niitä harvakseltaan tarjoaa) tuli kyllä noteeratuksi selvästi.

Tärkein osio kuitenkin oli monenkeskiseen yhteistyöhön liittyvä ehdotus. Presidentti Medvedev kokee, etteivät nykyiset rakenteet (niin EU:n/USA:n kuin IVY-maidenkaan puolella) ole riittävät, koska ne perustuvat eri leireissä olemiseen. Tärkeää olisi saada aikaan kokonaan uusi foorumi, ETYK:in Helsingin henkeen plussa lisäten, jolla tehtäisiin sitova turvallisuussopimus.

Tämä Vancouverista Vladivostokiin rauhan takaava sopimus sisältäisi niin aseistariisuntaa kuin joukkojen vähentämistä. Se myös määrittäisi hyökkäyksellisten ja puolustuksellisten aseiden määrää ja estäisi avaruuden aseistamisen sekä ydinasevarastojen luomisen.

Medvedev tunnustaa Venäjän ja USA:n olevan näissä toimissa erityisvastuullisia ja lupasikin jatkaa hyvin käynnistyneitä keskusteluja presidentti Barack Obaman kanssa.

Kysymys-vastausosiossa presidentti Medvedev vakuutti Venäjän jatkavan pyrkimistä WTO:n täysivaltaiseksi jäseneksi ja tekevän kaikkensa viisumivapauden aikaansaamiseksi. Medvedevin Venäjä myös haluaa modernisoida vanhentuneita järjestelmiään, jotta energiatehokkuus ja energian säästö saadaan länsimaalaisittainkin hyväksyttävälle tasolle. Opiskelijoiden ja opettajien vaihtoa maidemme välillä hän piti hyödyllisenä.

Parempi yliopistolaki - missä SONK?

Maanantai 13.4.2009 klo 17:52 - Mika Häkkinen

Yliopistolaista on väännetty oikein tosissaan jo ainakin vuoden päivät. Aihe on aiheuttanut poikkeuksellistakin kuohuntaa yliopistopiireissä. Sekä opiskelijat, opettajat, tieteentekijät että yliopistohallinto vaikuttaa olevan tyytymätön hallituksen yliopistolakiin, mikä on purkautunut toiminnaksi.

Matkan varrella minua on hieman kummastuttanut demariopiskelijoiden (SONK) hiljaisuus asian tiimoilta. Tiedän demarikannatuksen olevan yliopistopiireissä huolestuttavankin alhainen. Puolue koetaan jotenkin kaavoihin kangistuneena ja poliittista vetoa, kun sitä ylipäänsä on, tuntuu kohdistuvan enemmän muihin puolueisiin. Näin ollen voisi kuvitella yliopistolakiuudistuksen olevan demariopiskelijoiden prioriteettilistan kärjessä.

Demarit ovat kyllä kantaneet kortensa kekoon pitämällä omia kantojaan esillä ja tekemällä lakiuudistuksesta välikysymyksen. Varsin ansioituneesti on kyseenalaistettu, kuinka hallituksen esitykseen sisältyvä yliopiston päätöksenteon epädemokratisoiminen lisää autonomiaa tai virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi vähentää pätkätyöongelmaa. Demarien lähtökohta on, ettei yliopisto ole yritys, jonka toimintaa ohjaa raha. Yliopisto on yhteiskuntaa palveleva instituutio, joka tarvitsee riittävästi resursseja ja jonka toimintaa ohjaa demokraattinen päätöksenteko.

Sivusto on erinomainen esimerkki siitä, kuinka puolue voi osallistua ja osallistaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. On hienoa, että tällainen aktiivinen kampanjointi on rantautunut Suomeen ja demaripuolueeseen. Ensiaskeleet otettiin hallituksen eläkeuudistuspöljäilyn yhteydessä ja tästä on hyvä jatkaa. Jos jotain parannettavaa on, niin keskustelumahdollisuutta voisi kehittää. Selkeyttäminen ja elävöittäminen onnistuisivat vaikkapa puheenjohtajan videoklipillä.

Kevätkokous keskittyi järjestöuudistukseen

Keskiviikko 18.3.2009 klo 7:52 - Reijo Paananen

Nuorsosialidemokraattien kevätkokouksessa keskityttiin SDP:n järjestöuudistukseen. Puolueessa jäsenhankinnan uusia keinoja kehittelevä ja edistävä Esa Suominen esitteli tähänastisia aikaansaannoksia sekä suunnitelmia tulevan varalle.

Keskeistä on Hämeenlinnan puoluekokouksessa uusitun järjestöasiakirjan linjan toteuttaminen. Siis uusien, ennakkoluulottomien toimintatapojen kokeileminen, jakaminen ja juurruttaminen. Nuorsosialidemokraateille tuttua puhetta, olimmehan keskeisesti vaikuttamassa tuon uudistumisasiakirjan sisältöön työryhmävaiheessa ja aloittein puoluekokoukselle.

Seuraava suurempi näkyvä harppaus tulee olemaan sähköinen jäseneksiliittyminen. Kuulostaa nykymaailmassa itsestäänselvältä (ja sitä se onkin), mutta joitakin pikkupikkuesteitä on vielä raivattava. Osa byrokratiaan ja osa hintaan liittyen. Mutta Esa lupasi raivata nekin pikapuoliin.

Kokous käsitteli ja hyväksyi viime vuoden toimintakertomuksen sekä  tilinpäätöksen. Vastuuvapaudet myönnettiin, mikä tarkoittaa, että hommia on hoidettu niin kuin pitääkin.

Pidin itse kokouksessa ajankohtaiskatsauksen, jossa keskeisinä asioina olivat luonnollisesti hallituksen eläkekaappausyrityksen kuviot sekä täydellinen näköalattomuus talousongelman edessä.

Eläkekiistan osalta kannattaa muistaa, että keskustan edeltäjä Maalaisliitto teki jo kertaalleen saman kaappauksen vuonna 1956. Tällä kertaa asiaa siivitti vielä kokoomuslaisen valtiovarainministerin höveli lupaus työnantajan Kela-maksun poistosta. Ei ihme, että Rukan hangilla höyry nousi pääministerin pipon alta, kun hän pohti keinoa löytää Kelalle lisää rahaa poisannettujen tilalle. No, onneksi meillä on toimintakykyinen ammattiyhdistysliike (lue: aktiiveja ja ajattelevia jäseniä), joten kaappaus saatiin estettyä.

Nopeaa vauhtia synkkenevän taloustilanteen edessä kykypuolue kokoomus on hiljaa kuin hiiri. Näyttää vahvasti siltä, että hallitus pitää yksimielisesti silmiään suljettuna ja toivoo, että romahdus tapahtuu vasta ensi vaalikaudella. Kaipa Katainen laskee olevansa silloin pääministeri ja saavansa demarin valtiovarainministeriksi siivoamaan sotkuja. Suomen ja suomalaisten kannalta olisi parempi toimia jo nyt. Päätimmekin kevätkokouksessa tehdä talouspoliittisen aloitteen erityisen työryhmän perustamisesta. Aloite on tehty ja nyt yritämme edistää sen toteutumista. Palataan tälläkin palstalla asiaan, kun saamme sille vastakaikua.

Yllättäen lopetin oman katsaukseni tuleviin EU-vaaleihin. Nuorsosialidemokraatit esittivät minua ehdokkaaksi SDP:n listalle ja tähän ehdotukseen puoluehallitus tarttui 4.3.

Kampanjani on käynnistynyt hyvin ja vaalityöntekijöitä on tullut ilahduttava määrä ympäri maata. Tavoitteena on selkeä läpimeno - se tosin vaatii vielä paljon töitä! Ei ole yllätys, että teen kaikkeni nostaakseni työelämän ja työtä tekevien asiat keskusteluun näissä vaaleissa. Koska Euroopan parlamentissa päätetään näistä arkisista asioista. Vaalisivuni löytyvät osoitteesta www.reijopaananen.fi - täydessä toiminnassa ne ovat huhtikuun alussa.