Täällä pohjantähden alla

Perjantai 7.8.2009 klo 9:31 - Ismo Kainulainen

Vihreiden puolue on nyt sitten vaihtanut puheenjohtajaa. Modernin erämaan edustaja, tutkijatohtori Tarja Cronberg siirtyi syrjään puheenjohtajan tehtävistä ilman suurempaa dramatiikkaa ja luovutti hetkeä myöhemmin myös työministerin salkunkin pois. Uusi puheenjohtaja ja työministeri on runoilija Anni Sinnemäki (s. 1973). Vihreät ottivat puheenjohtajavaihdoksessa samalla hurjan sukupolviloikan siirtyen SDP:n ja kokoomuksen vanaveteen puheenjohtajan syntymävuodessa.

Vihreiden puheenjohtajavaihdoksen myötä on käännetty samalla uusi lehti SDP:n ja vihreiden yhteistyölle. Cronberg oli jo Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja-aikanaan varsin kritisoitu hahmo niin paikallisten demareiden kuin myös ammattiyhdistysliikkeen taholta. Luottamusta demareiden, ay-liikeen ja Cronbergin välille ei tuntunut oikein löytyvän missään vaiheessa. Yhteistyön tiet kulkivat ritisevän jään päällä. Cronbergin vihreiden puheenjohtaja-aikaan ei suuria yhteistyöajatuksia ikävä kyllä mahtunut. En ole nyt enkä aiemmin pitänyt tätä tilannetta hyvänä.

Tarja Cronberg on kuitenkin luvannut jatkaa politiikan liepeillä ja tämä on minusta hyvä laittaa merkille. Hänellä on paljon osaamista yhteiskunnan eri sektoreilla, vankka tuntemus myös Suomen reuna-alueen olosuhteista ja erinomainen kielitaito. Hänessä on maan hallitukselle hyvä ehdokas mihin tahansa korkean tason EU -virkaan tai kansainväliseen tehtävään. Miksi ei suurilähettilääksi, onhan näin entisiä puolueen puheenjohtajia aiemmin muistettu.

Kun ajattelemme millaista Suomea tai Eurooppaa  rakennamme, niin SDP:n ja vihreiden ajatukset eivät ole äärimmäisen kaukana. Siksi yhteistyön tien rakentaminen olisi enemmän kuin suotavaa. Tosin nyt SDP:n ja vihreiden suhteissa on kuitenkin jotenkin ihmeellisesti varsin paljon mätää.

En tiedä mikä mättää, mutta suurissa kaupungeissa vihreät ovat jo pitkään olleet SDP:tä vastaan ja SDP on pahimmat kärkensä suunnannut juuri vihreiden esityksiin. Ehkä taustalla on pitkän linjan kokoomus – SDP yhteistyökuvion romuttuminen ja luottamuspaikkojen jaossa lyhytnäköiset pikavoitot. Voi olla niinkin, että liian pitkään on SDP:n suunnalta aliarvioitu ja ylenkatsottu vihreiden suuntaan. Ehkäpä joukossa on mukana jopa pientä pelkoa ja kateuttakin mukana. Mene ja tiedä?

Yksi kivi ja kanto kaskessa tuntuu olevan eräiden eduskuntavaalien alla vihreiden saama leima huumeongelmaisena puolueena. Tämä leima on  pantu SDP:n syntilaariin ja vieläkin asiallinen keskustelu muuttuu kiihkeäsi sanaselitykseksi, kun asiaa edes leikkimielisesti yrittää muistella. Kovin on syvät poterot senkin asian tiimoilta kaivettu.

Vihreille taas SDP vaikuttaa olevan ydinvoimamaalitaulu ja kansalaispalkan este, siis sellainen ammattiyhdistyskorporatismin neuvostohenkinen vallanratas, jolla kommuunien lapsikatraita on iltaisin peloteltu sänkyyn nukkumaan. Aika olisi varmaan putsata niin laseja kuin kilpeä molemmissa päissä. Nyt voittajina tästä eriseuraisuudesta ovat erityisesti kokoomus ja maaseudulla keskusta.

Eikö siis nyt olisi uudenlaisen yhteistyön ja uuden sukupolven politiikan aika? Yhteistyön pohjana voisi olla esimerkiksi se tosiasia, että Täällä Pohjantähden alla taitaa olla molempien puheenjohtajien suosikkikirjoja.

Pienin askelin ja pikku pohjustuksin SDP:n ja vihreiden yhteistyöstä voisi rakentua 2010 -luvun suuri poliittinen suuntalinja ja vaihtoehto kokoomuksen ja keskustan johtamalle porvarikoalitiolle. Tälle SDP:n ja Vihreiden modernille vasemmistolaiselle, humaanille ja kestävän kehityksen politiikalle on varmasti saatavissa myös kansalaisten tuki.

Ja jotta asia etenisi, niin SDP:n ja Vihreiden puheenjohtajien saunailta voisi olla ihan paikallaan oleva juttu ja yksi konkreettinen symbolinen edistysaskel. Eikäpä tuota nyt välttämättä tarvitsisi kovin suurten salavalojen äärellä käydä.

Kolumni on julkaistu Uutispäivädemarin verkkosivuilla 5.8.2009