Onko SDP työväenpuolue?

Lauantai 8.8.2009 klo 11:19 - Mika Häkkinen

Olen kuullut viime aikoina usein sanottavan, että SDP:llä on identiteettikriisi. Kovimmillaan jopa väitetään, ettei SDP ole enää työväenpuolue. Tällaiset kommentit ovat herättäneet minussa kummastusta. Eikö todellakaan tiedetä, mikä sosialidemokratian kivijalka tänä päivänä on?

Tosiasia on, että puolue on jäsentensä näköinen, kokoinen, hajuinen ja makuinen yhteisö, jonka koossa pitävä liima on riittävän laajasti jaettu itseymmärrys suhteessa muihin puolueisiin ja yhteiskuntaan. Ilman identiteettiä ei ole jäsenille puoluetta, eikä äänestäjille tarttumapintaa.

Näin 110-vuotisjuhlan kunniaksi kadonneen demari-identiteetin metsästys kiteytyy kysymykseen, onko SDP työväenpuolue?

Hiljennyn miettimään. Vastaus kirkastuu ja on melko yksinkertainen: sosialidemokraattisen liikkeen ajattelun ytimessä on ollut, on ja pysyy työ.

Työ on ankkuri, joka on jo yli sata vuotta sitonut puolueen yhteiskuntaan ja politiikkaan. Vaikka yhteiskunta on muuttunut eikä puolueella ole enää erityisesti teollisuustyöntekijöihin sitoutunutta luokkasidonnaista identiteettiä SDP:n ydinosaaminen ja yhteiskunta-analyysi nivoutuvat kuitenkin eri muodoissa työhön, työelämään ja työllisyyteen.

SDP on siten edelleen työväenpuolue, laajasti ajatellen. Ei työn ja pääoman välinen jakolinja ole mihinkään kadonnut, minkä tämän hetkinen talouskriisikin jo osoittaa. Kun spekulaatioon perustuva kuplakapitalismi saa selkäänsä, niin sosialidemokratian on oltava työn puolella. Mutta koska työntekijät kohtaavat globaalin maailman samankaltaisista lähtökohdista, keskeistä ei ole se, ollaanko prekariaattia, toimareita vai duunareita, vaan että yhteiskuntapolitiikassa otetaan palkansaajan näkökulma huomioon.

Työelämän ja työn eksperttiä tarvitaan politiikassa. Siksi on outoa, ettei tätä ydinosaamisaluetta jostain syystä uskalleta puolueessa vaalia, vaan se pikemminkin jätetään kilpailevien puolueiden temmellyskentäksi. SDP:n pitää olla juuri työelämäkysymyksissä Suomen ykköspuolue ja profiloitua oman vahvuutensa kautta politiikan muille osa-alueille.

Joskus tuntuu, että SDP arvopuolueena tai työväenpuolueena asetetaan määritelminä toisiaan vastaan, vaikka tilanne on pikemminkin päinvastainen. Ulottuvuudet täydentävät toisiaan. Siinä missä työ on puolueen ankkuri, arvot ovat kartta, jonka avulla päätetään mikä on oikein ja mikä väärin. Sosialidemokratian perusarvot solidaarisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo nivoutuvat yhteiskunnan moottorin eli työn ympärille muodostaen kestävän kokonaisuuden, johon kelpaa identifioitua.

Sosialidemokraattisen liikkeen kestävyys ja ajankohtaisuus perustuu juuri siihen, että työ on arkisen elämän keskiössä ja siten myös yhteiskuntapolitiikan ytimessä. Moderni työväenpuolue ottaa ihmisen huomioon kehdosta iäisyyteen sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. SDP:n identiteettikriisi päättyykin siihen, kun uskalletaan reilusti olla moderni sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajava, työn ja palkansaajan puolue.