Rakkaudesta ihmiseen, sosialidemokratia

Keskiviikko 26.5.2010 klo 8:16 - Reijo Paananen

”Sosialidemokratian päämääränä on vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden oikeudenmukainen yhteiskunta. Siinä jokainen toimii kykyjensä mukaan oman ja yhteisen hyvinvoinnin puolesta. Ympäristöstä ja jokaisesta ihmisestä pidetään huolta. Oikeudenmukaisuus syntyy oikeuksien ja vastuun tasapainosta. Se toteutuu vapauden yhteiskunnassa, jossa vallitsee demokratia ja solidaarisuus, yhteisvastuu. Sosialidemokratian ihanteet ja tavoitteet ovat nähtävissä olevia mahdollisuuksia korkeammat. Unelmat, tahto ja poliittinen toiminta muuttavat todellisuutta ihanteitamme kohti.”

Näin kiteytti Turun puoluekokous vuonna 1999 sosialidemokratian periaatteet. Vaikka nykyisen maailmanmenon nopeuden sanotaan auttamattomasti syrjäyttäneen periaateohjelmat, uskallan potkia tutkainta vastaan ja pitää määritelmää onnistuneena vielä tänäänkin. Ja myös toimin unelmamme toteuttamiseksi.

Aina on vaihtoehto

Olemme viime vuosiin asti rakentaneet yhteiskuntaamme melkoisen yksituumaisuuden vallitessa. Vaikka poliittisten liikkeiden välillä on aina ollut selkeät ideologiset erot, on kansakunnan suuri tarina kulkenut samaan suuntaan. Ja tuon tarinan juonen on kirjoittanut sosialidemokratia.

Olemme olleet uudistajana keskiössä. Esimerkiksi maksuton ja tasavertaiset mahdollisuudet antava koulutus, työelämän perusoikeuksien arvostaminen ja koko maan kattavat laadukkaat julkiset palvelut ovat saavutuksia, jotka on rakennettu demareiden johdolla. Näiden yhteisten saavutusten perustuksia ollaan nyt romuttamassa markkinatalousliberalismin oppien mukaisesti mm. tehokkuuteen ja kansainväliseen kilpailukykyyn vedoten.

Oma ongelmamme on, että olemme keskittyneet puolustamaan järjestelmiä, emmekä ole onnistuneet suomentamaan, miksi ne ovat olemassa. Puhumme useammin rakenteista kuin siitä, mikä merkitys niillä on ihmiselle. Tai mitä seuraa siitä, jos näitä mahdollisuuksia ei ole, ja kukin aidosti joutuu vaikkapa neuvottelemaan työsuhteensa ehdot alusta alkaen. Olemme hiljaisesti hyväksyneet väitteen, että suurten tarinoiden ja aatteiden aika on ohi, minkä seurauksena politiikka on muuttunut kauppakeskukseksi, jossa ihmiset kiertelevät hypistelemässä tarjolla olevia aatteita ja poimimassa niistä erikoistarjouksessa olevia herkkupaloja.

Keskeistä on palauttaa luottamus siihen, että osallistumalla voi vaikuttaa ja tehdä muutoksen. Demarius ei ole vain mediassa edistettävä brändi, vaan ihmisten tahtoa ja työtä. Puoluetoimiston ja muiden liikkeeseen palkattujen työtä on kehitettävä niin, että se tukee puolueosastoissa ja kunnallisjärjestöissä toimivien aktiivien jaksamista ja vahvistaa heidän osaamistaan. Puheenjohtajapäivät ovat askel oikeaan suuntaan ja niitä pitää kehittää entisestään foorumiksi, jossa luodataan tulevaa ja vaihdetaan kokemuksia onnistuneista toiminnoista. Kampanjasuunnittelussa piirien ääntä on kuultava huomattavasti aiemmin, jotta varmistutaan yhteisistä askelmerkeistä.

Sosialidemokratia - vapauden ja tasa-arvon liike

Eurooppalaisen yhteistyön tiivistämisen tavoitteena oli uuden sodan estäminen. Sen lisäksi haluttiin jakaa hiilen ja teräksen tuomaa hyvinvointia niin, että kansalaisilla on leipää, säällinen katto päänsä päällä ja mahdollisuus myös itse vaurastua. Näin luotiin tasa-arvoa ja vapautettiin ihmiset muuhunkin kuin työssä raatamiseen.

Tämä perusperiaate on saanut väistyä markkinatotuuden tieltä. Yhä epämääräisemmät työn teettämisen muodot, yksipuolisesti tuotannon sanelemat joustot, palkkatyön ja yrittäjyyden (tai itsensä työllistämisen) hämärtyvä raja ja sopimustoiminnan hajauttamisen myötä epätasa-arvoistuvat neuvottelusuhteet ovat omiaan luomaan epävarmuutta ja jopa pahoinvointia. Räikeimpänä esimerkkinä tästä on jatkuvasti kasvava syrjäytyvien nuorten joukko.

Yhteiskunnan elämänrytmin muuttuessa ymmärrän hyvin, että yhä useammalla alalla työviikko on muutakin kuin maanantaista perjantaihin ja että kysynnän vaihteluihin on sopeuduttava. Joustot vaativat kuitenkin rinnalleen turvaa ja sosialidemokratian on syytä palata tässä vahvemmin juurilleen. Meidän on nykyistä selkeämmin sanottava, että ihminen on isäntä ja markkinat renki.

Kansainvälisenä liikkeenä ja keskinäisestä solidaarisuudesta itsekin ammentaneina me voimme nyt vuorostamme ilolla kantaa vastuuta muista. Naisten aseman parantaminen, koulutuksen mahdollistaminen ja järjestäytymisen edistäminen ovat tehokkaita keinoja luoda pysyvää kehitystä. Nykyajan solidaarisuutta on myös se, että vaadimme ihmisarvon noudattamista maissa, joiden kanssa EU tekee kauppasopimuksia. Jos suljemme silmät esimerkiksi Kolumbiassa arkipäiväisiltä ammattiyhdistysaktiivien murhilta, arvotamme halvan kahvin ja hedelmät ihmishenkeä tärkeämmiksi.

Yhteisöllisyys haastaa itsekkyyden

Sosialidemokraateilla on yhteinen visio, unelma tulevaisuudesta, joka päivitetään taas Joensuussa. Heti sen jälkeen meidän on toimittava kansalaisten keskuudessa ja heidän kanssaan, jotta saamme palautettua myös menettämiemme kannattajien luottamuksen.

Jatkuvuus ja liike vaativat tuekseen organisaation, jossa osallisuus ja yhteisö tuovat kyvyn viedä asioita eteenpäin. Koska menestyksemme perustuu vapaaehtoisuuteen, täytyy jokaisella toimijalla olla motiivi toimia yhdessä muiden kanssa, eikä vain edistää omaa etuaan.

Avainsanoja toimintamme kehittämisessä ovat avoimuus, iloisuus ja terve ylpeys. Toverin nilkkaan potkiminen ei tuota yhteistä menestystä, vaan on omiaan karkottamaan ihmisiä, jotka olisivat valmiita edistämään tavoitteitamme. Tämän tulee näkyä myös vaaleissa lisääntyvänä ehdokkaiden ja tukiryhmien yhteistyönä. Valinnan tekee aina äänestäjä, jolloin meidän on tarjottava kerralla useampi hyvä vaihtoehto, josta kukin voi valita mieluisimman.

Keskeistä on nähdä se lisäarvo, jota tuovat myös sellaiset toimijat, jotka eivät halua sitoutua organisaatioon vaan pikemminkin aatteeseen – joko elämänmittaisena tai vaikkapa viikon kestoisena projektina. Heidän panoksensa ei heikennä kunnallisjärjestöissä ja puolueosastoissa toimivien arvoa, vaan tuo usein uusia näkökulmia ja terveitä kysymyksiä. Meille tekee hyvää myös joutua vastaamaan vilpittömään kysymykseen, miksi tämä tehdään näin?

Edelläkirjoittamani allekirjoitan John Lennonia mukaillen: Voit kutsua minua unelmoijaksi, mutten ole yksin. Tule sinäkin mukaan, tehdään maailmasta yhdessä hyvä paikka elää. Meillä on vaihtoehto.